Annan Kreetablogi: Viikunahilloa!

Alapihallani kasvaa melkoisen kokoinen viikunapuu. Se
tekee tummansinisiä makeita viikunoita, tänä vuonna ennätysmäärät. Hedelmät
alkoivat kypsyä jo pari viikkoa sitten, ylikypsinä osa niistä jo mätkähtelee
maahan ja liiskaantuu käyttökelvottomiksi. Poimimisen täytyy tapahtua suoraan
puusta, joko korkealle kurkotellen tai kiipeämällä puun vahvoille oksille.

Viikunoiden
hilloaminen on kuin sienten säilöntää: Löytäessäni salaisen sieniaarteen poimin
hetkessä suuren korillisen ja vietän sitten koko illan niitä peraten. Kymmenen
viikunakilon poimimiseen menee vajaan tunnin verran aikaa, niiden kuorimiseen
lähes neljä tuntia. Etsin viikunahilloreseptiä: Olen selannut kaikenmaalaiset
keittokirjani, etsinyt nettireseptejä, kysynyt kuria
Annalta
, lopulta soittanut paikalliselle ystävälleni. Resepteistä ei ole
pulaa, mutta missään ei kerrota yksiselitteisesti, kuoritaanko nämä kauniit
puuntuotokset vai voidaanko ne keittään sellaisenaan. Löydän yhtä monta ohjetta
jättää kuorimatta kuin ohjetta ilman manintaa moisesta. Se viimeinen puhelu
vakuuttaa – hedelmät on kuorittava ennen hilloamista.

Seuraavaksi
yritän löytää ohjeen, jossa käytetään mahdollisimman vähän sokeria. Nämä minun
puuni viikunat ovat tavattoman makeita itsessään, näin ensikertalaisena
viikunahillon valmistajana en haluaisi turmella lopputulosta liialla makeudella
– silloin viikunanmaku katoaa silkkaan sokeriin. Eteen osuu hillo-ohje, jossa
viikunahillo valmistetaan viinissä kiehuttamalla. Tämä!

Kattilaan
kuoritut ja paloitellut viikunat, punaviiniä, sokeri vaihtuukin hunajaksi,
perään vielä kanelitankoja. Keitetään, kuoritaan vaahtoa, jätetään muhimaan.
Taloon alkaa levitä houkutteleva tuoksu, viikunan ja hunajaisen makea,
aavistuksen jouluinen. Lopuksi hienonnan hillon kevyesti sauvasekoittimella ja
raikastan sen vielä sitruunan mehulla.

Täytän
kuumat lasitölkit ja hetken kuluttua keittiössä napsuu, kun kannet painuvat
lommolle purkkien jäähtyessä. Kuulostaa hyvältä.  Kymmenestä kilosta viikunoita valmistui
seitsemäntoista erikokoista purnukkaa viikunahilloa, maistuvaa jogurtin kanssa,
ja paahtoleivällä, ehkäpä sitä voi myös käyttää levonnaisiin. Näin ensimmäistä
kertaa viikunahillotalkoissa olleena olen tulokseen tyytyväinen.

Kreeta-terveisin

Anna
Meurling

You may also like...

3 Responses

  1. Jaana sanoo:

    Viikunat on tosi ihania. Kiva kun löysit hyvän reseptin.
    Täällä kaupassa oli tosi kallista kilohinnaltaan viikunat ja tais olla vielä ylikypsiä.

  2. SillaM sanoo:

    Hauska tarina taas, kiitos Anna! Hillo on varmasti hyvää.Tuli mieleen oma kokemus viime suvena yllättäneen ruusukvittenisadon kanssa. Sekin hillo maistui makoisalta, kun työllä ja vaivalla sain lopulta purkit täyteen.

  3. Kristiina sanoo:

    Oi! Viikunahillo on ihan ykkönen! Ja yleensä myös hilloista kallein: pikkuruinen purkki ranskalaista viikunahilloa maksaa hallissa 4 euroa, espanjalaista LaSelva-viikunahilloa saa aavistuksen halvemmalla K-kauppani hyllystä, joten voit olla varma, että purkkirivistösi aiheuttaa ihailua ja vilpitöntä kademieltä!

Vastaa käyttäjälle SillaM Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *