Annan Kreetablogi: Aamurannan syyskukat

Ajamme Mesinmäeltä merenrantaan kymmenisen minuuttia. Varsinkin näin loppukesällä lämmin vesi houkuttaa aaumu-uinnille, samoilemaan rannalle kun se vielä on autio. Tänään löysimme syksyn ensimmäiset viestintuojat merihietanarsissit, vitivalkoiset sulotuoksuiset liljat.

 

 
 
Näitä samoja narsisseja tyylittelivät muinaiset minolaiset yli kolme ja puolituhatta vuotta sitten upeisiin freskoihinsa. Merihietanarsissin kukat putkahtavat aina kuin tyhjästä – kukkien ilmaantuessa lehdet ovat jo kuihtuneet ja kun rannan maaperä on hiekkaisen kuivaa, niiden näkeminen on aina yhtä yllättävää ja ilahduttavaa. Toisaalta ne ilmaantuessaan kertovat aina sen saman: kesä kääntyy kohti syksyä.
Tänään katselemme muitakin rannan kukkijoita. Keltaneidonunikot jaksavat kukkia rutikuivalla hiekkapenkalla, suoraan hiekasta ja melkeinpä paljaalla kalliolla. Merfenkoli kasvaa laajoina mattoina rantarinteessä ja pieninä ryppäinä aivan kallioiden kupeessa. Merileukoija on venyttänyt yleensä kesäkuulle jatkuvaa kasvukauttaan näinkin myöhälle.

 

 

Olemme valinneet aamu-uintirannaksemme tämän hiukan kallioisen isokivisen rannan, koska täällä tuskin koskaan on ketään muuta ja Milo-koira voi juosta vapaasti. Se syö mielellään rantaheinää, seisoo heinätuppeessa ja pureksii rauhassa karhean korren toisensa jälkeen. Sitten se jo säntää mereen isäntänsä perään.

Nämä aamuhetket ovat niitä, jolloin kahvi maistuu maailman parhaalta.

Kotiin palattuamme työpäivän ensimmäinen iloinen uutinen oli, että Norwegian on aloittanut ensi vuoden lentojen myynnin. Kevään kukka- ja yrttimatkalle pääsee siis suoralla lennolla koto-Suomesta. Äkkiä olikin ensi kevät jo mielessä!