Annan Kreetablogi: Helluntaita!

Helluntaita vietettiin Kreetalla maanantaina, samalla tavalla kuin Suomessakin aikoinaan. Pyhän Hengen kappeleille eri puolilla saarta vaelsi ihmissaattoja mukanaan makeaa kirkkoleipää. Vietimme tuon päivän ja seuraavan yön Meronasin kylässä Amarin laakson rinteellä ja osallistuimme kyläläisten kanssa juhlapäivään.

Kevätsesongit työt on tehty, vaelluskengät pesty ja reppu ripustettu naulaan. Nyt alkaa kesä. Nyt kiitämme kyllä kaikille kutsuille ja menoille, se ensimmäinen oli tämä helluntain vietto. Oudot kelit jatkuivat edelleen. Viimeisen patikkaviikon aikana taivaalta tuli vettä, hiekkaa ja raivoisia tuulia. Juuri kun luulin jo kesäkelien alkaneen, valkeni tämä helluntaiaamu umpiusvaisena ja vilpoisena. Ajoimme Amarin laaksoon harmaan taivaan alla.

Meronasin kylätarvernan ystävämme pakkautuivat perheen lava-autoon, koppiin ja lavalle, toppatakit päällä. Kylän yläpuolella korkean kukkulan laella on Pyhän Hengen kappeli, sen liepeille vie pahankuoppainen tientapainen, vain nämä lava-autot ja nelivetoiset voivat sitä ajaa. Loppumatka mennään sitten kinttupolkua terävien kivien keskellä, äkkijyrkkää vuorenseinämää. Sisukkaat ikäihmiset naureskelevat toistensa puuskutuksille.

Ylhäällä taivas on lähellä, sumu kietoo maiseman näkymättömiin, usvasta nousee kirkolle yhä lisää juhlaväkeä, selässä kirjavia villakangasreppuja, repuissa kirkkoleipiä. Leivät pinotaan kirkon ulkopuolelle, siinä ne paloitellaan muovisäkkeihin kirkkoväelle jaettavaksi. Väkeä on enemmän kirkon ulkopuolella kuin piskuisen kirkon sisällä, lopulta valkeaan pukeutunut pappikin tulee ulos käsissään suitsutusastia, kaunisketjuinen kadilo. Hän kiertää kirkon kolmasti, perässään kannetaan Pyhän Kolminaisuuden ikonia, suitsutusastiasta leviävä tuoksuva savu katoaa usvan sekaan.

 
 

 

Sitten kaikki on yhtäkkiä ohi. Äänekäs puheensorina leviää kukkulalla, leipäpalat kulkevat kädestä käteen, pieniä rakikupposia jaetaan kaikelle kansalle. – Tou hronou! Hronia polla! Aurinko ja tuuli alkavat hajottaa usvaa. Amarin laakso pienine kylineen tulee esiin. Juhlaväki laskeutuu alas autoille ja siirtyy viettämään eväsretkeä suurten tammipuiden suojiin. Koreista kaivetaan esiin salaatteja, lihapullia, grillattua possua, juustoja ja hedelmiä, kylän perinneuunissa paistettua ohraleipää.

 

 

Kylän pappi on vaihtanut valkean asunsa mustaan arkisempaan. Hän tarjoilee juhlaväelle omaa viiniään. Meronasin kylän ympäristössä kasvatetaan paljon viiniä, monet viljelijöistä ovat siirtyneet kokonaan luomutuotantoon, jokunen tuottaja myy viiniään Rethimnonissa. Täkäläinen viini on tummanpunaista ja vahvaa, kreetalaisista liatiko-ja kotsifalirypäleistä puristettua. Ehkä se voimakkuus johtuu osin korkeasta kasvupaikasta, lähellä aurinkoa.
Kirkolla myytiin arpoja, päävoittona elävä lammas. Kun arvonta retkipaikalla on suoritettu, eräs emäntä huutaa tarjoavansa kaksi kaniaan seuraaviksi arpajaisvoitoiksi. Arpaonneako, yhtäkkiä olen elävän kanin omistaja. Onnitteluhuutoja. Kani luvataan tuoda seuraavana aamuna majapaikkaani laatikkoon pakattuna.

Amarin laaksossa on hyvä herätä. Ympärillä kohoavat korkeat vuoret – Ida-vuoristo, Kedros-vuori ja siinä keskellä Samitoksen pyöreä kumpare, maisemaa riittää monien kilometrien matkalta. Ilma on kuulasta ja raikasta. Iltaisin kymmenien kylien valot läikittävät pimeän laakson, aamulla kylät katoavat tumman vehreään taustaansa. Äänikudelma on sama kuin Mesinmäellä: lampaita, vuohia, pääskysiä. Tähän aamuun tuodaan sitten se kani.
 
Kannamme kanilaatikon sisälle ja kurkistamme uutta tuttavuuttamme. Milo-koira on ylettömän utelias ja aivan arvaamatta se iskee hampaansa kani-paran niskaan. Onneksi vahva kaninkorva jää niskan ja koiran hampaiden väliin, tarvitaan vahvoja käsiä vääntämään koiran leuat auki kanin kurkun ympäriltä. Milo-koira on metsästyskoira ja sen vaistot ovat olemassa. Kani selviää pahasti pelästyneenä. Pakkaamme sen takaisin laatikkoon ja soitan kuria-Annalle, josko hänen kanitarhassaan olisi tilaa vielä yhdelle kanille.
 
Nyt sitten käy kuin hyvissä kertomuksissa: Kuria-Annan kanitarhassa on paitsi tilaa, erityisesti tilaa tälle kanille, joka osoittautuu urokseksi. Kanitarhassa on vasta vieraillut kuria-Annan veljen Michaliksen kani, koska oma kani on puuttunut jo pidemmän aikaa. Nyt arpaonneni tuoma kanipolo pääsee kani-isännäksi suurikokoisen kaniemännän kaveriksi. Miten tällainen tapahtuma voikin ilahduttaa mieltä, kanihuolet katosivat.
 
Illat ovat nyt kauniita. Aurinko venyttää rataansa pisimmilleen, se laskee hehkuvan taivaan alla lähes Hanian lentokentän taakse. Kohta on juhannus.