Annan Kreetablogi: Joulun tekijät

Valkoiset vuoret ovat menettäneet lumipeitettään nopeasti aurinkopäivien lämmössä. Nyt pilvet ovat laskeutuneet vuorten huipuille. Matkaamme Hanian appelsiiniviljelysten läpi Omaloksen tasangolle poimimaan omenoita. Tuntien tapamme kulkea pitkin poikin Kreetaa, Haniassa asuva Suomen kunniakonsuli tarjosi käyntiä tasangon omenatarhassaan.

Omaloksen talvitunnelma pilvien alla huokuu autiutta, kosteaa harmautta.
Gingiloksen huippu piiloutuu täysin märkiin pilviin. Usvan seasta kuulemme lampaiden kellot. Viimainen tuuli ja toisiaan ajavat pilvenriekaleet eivät houkuta pitkiksi ajoiksi käyskentelemään. Ajamme tasangon ympäri. Kallergimajan tienhaarassa on kymmenkunta autoa parkissa. Hanian Vuorivaeltajien yhdistys on viikonlopunvietossa vuorilla. Nämä reippaat vuoristovaeltajat eivät kavahda kovia kelejä, heille maittaa hyvin umpihangessa tarpominen eikä keli ole koskaan muuta kuin pukeutumiskysymys. 

Samarianrotkon portin pielessä Xiloskaloksen tavernassa on elämää. Täällä valmistaudutaan jouluun. Emäntä on kiivennyt tikapuille, hän ripustaa havunauhaa oven yläpuolelle. Ruokasalissa katetaan pöytiä. Ulkona lentävät pilvet, sataa viistosti. Samarianrotkoon vievä jyrkkä rinne vilahtaa hetkeksi näkyviin pilvien raosta. Takkatulta tekee isäntä Aris. Tämä on se mies, joka tavernan patiolla sesonkiaikaan etsii kiikareillaan kri-kri-vuohia vastapäisen Gingiloksen vuorenseinämiltä ja osoittaa niitä kaukoputken ylle kumartuneille matkaajille. Lämmittävän kupposen ääressä häntä ei tarvitse houkutella puhumaan. Hän kertoo mielellään rakkaista kri-kri-vuohistaan. Enimmillään hän on nähnyt niitä yli kuusikymmentä samalla kertaa. Arviolta kolmisen tuhatta villiä vuohta samoilee nyt Valkoisilla vuorilla. Luku tuntuu suurelta, ilahduttavalta.


Aris on kotoisin Lakkin kylästä muutaman kilometrin päässä tasangolta. Hän on seilannut maailman merillä ja palannut kotiin. Viimeiset seitsemän vuotta hän on isännöinyt Xiloskaloksen tavernaa ja tutkaillut vuohia. Tuntuu kuin hänen tärkein tehtävänsä on juuri tässä: toivottaa tulija tervetulleeksi, istua seuraan. Ympärillään häärii salin koristelijoita, Ariksella ei ole kiire minnekään, puhellaan vuorten sarvipäistä. Näin lumien aikaan laumat liikkuvat alemmas kohti Agia Roumelin talvihiljaista kylää. Salametsästäjiä on valvonnasta huolimatta aina liikkeellä. Viime viikolla poliisi otti kiinni neljä metsästäjää laittomine saaliineen. Ihminen on tämän uhanalaisen lajin suurin uhka. Toivotamme hyvää joulua ja jatkamme matkaamme. Ovella tulee vastaan parikymmenpäinen hanialaisten nuorten joukko. He ovat vuokranneet bussin ja tulleet tasangolle talviretkelle.


Matkalla tuttuun tavernaan tapaamme tienposkessa nuorenparin Rethimnonista, Kallian ja Markosin. He aikovat kävellä vuorille hiihtämään ja laskemaan mäkeä. Nuoret pahoittelevat teiden huonoa kuntoa, nyt hiekkatiet ovat niin huonossa kunnossa, ettei niille ole asiaa kuin nelivetoautolla. Sen sijaan Psiloritiksen rinteille rakennettu uusi asfalttitie saa kiitosta. Sitä pitkin pääsee suoraan lumen tuntumaan. Sisukkaita nuoria, lumille jalkapatikassa ja märässä viimassa.
Exarin tavernan ulkopuolella on autoja, viikonloppuvieraita istuu jo aamuvarhaisesta takkatulen lämmössä. Käymme viemässä joulutervehdyksemme ja puhumassa ensi vuoden aikatauluista. Emäntä on poiminut hortaa, uunissa hautuu possupata. Lähtiessämme saamme mukaan kimpaleen oman talon juustoa, vahvasti vuohelta maistuvaa tummankeltaista ja väkevää. – Kala Hristujenna! – Hyvää joulua! Auto omenoilta tuoksuen ajamme alas kohti Haniaa. Vastaan tulee paljon autoja, Omalokselle sunnuntailounaalle matkaavia seurueita.
Ohitamme Hanian ja äkkiä kuljettajan jarrujalka toimii refleksimäisesti – tien laidassa pieni koiranpentu syö kuivaa ruohoa. Joskus teko on ajatusta nopeampi: koira istuu turvassa autossa ennen kuin ehdimme ajatellakaan. Vielä hetki ja se olisi ollut ohikiitävien autojen alla. Olemme kaikki hölmistyneitä, miten tässä nyt näin kävikään? Olemme puhuneet koirasta, emme tehneet elettäkään sellaisen hankkimiseksi. Nyt koira löysi meidät, ja yhtäkkiä elämässämme oli koirankokoinen paikka, pennun kömpiä siihen.


Kotona pesemme rapaisen pennun, ruokimme ja peittelemme kylpyhuoneen nurkkaan. Se nukkuu lähes vuorokauden. Sen jälkeen se kotiutui. Soitan poliisilaitokselle ja tiedustelen, josko kukaan kaipaisi tätä pentua. Kukaan ei kaipaa. ”Would you like to keep it?” kysyy ystävällinen poliisiääni. Tuossa se nyt nukkuu, joulukoira.
Mesinmäellä hiljennytään joulunviettoon. Toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulunaikaa!

You may also like...

10 Responses

  1. F.Harry Stowe sanoo:

    Kiitos, Anna, kaikista mukavista blogikirjoituksistasi tämän vuoden aikana. Monesti olen niitä lukiessani tuntenut pientä kateutta – kuinka mukava olisikaan samoilla rakkaissa Kreetan maisemissa ympäri vuoden ja nauttia noista samoista huikeista kokemuksista, joista täällä kerrot.

    Oikein lämmintä ja rauhallista Joulua myös sinne Mesinmäelle! Kovasti jälleen odotellaan tulevan vuoden tarinoitasi…

  2. Jukka Särkkä sanoo:

    Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta !

  3. Päksy sanoo:

    Onnenpekka tuo pikku koira. Hyvää Joulua sinne "kotiin Kreikkaan".

  4. Tiina sanoo:

    Onnea maailman parhaasta Joulu Lahjasta! Niinhän sinä keväällä sanoit, miten sellaista kaipaatte 🙂

  5. Tia sanoo:

    Voi, miten suloinen joulukoira! <3 Hyvää joulua koko porukalle sinne Kreetalle!

  6. Jokkeri sanoo:

    Lämmintä ja rauhallista joulua Anna. Syö ja juo hyvin, ennen kaikkea nauti kiireettömästä yhdessäolosta ystäviesi ja rakkaittesi kanssa.

    Onnellista uutta vuotta 2012!!

    Voi hyvin.

  7. Eeva sanoo:

    Kiitos joulukortista. Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2012!

  8. Riitta sanoo:

    Ihana koiranpentu! Niin siina usein kay, etta ne loytavat meidat. Hyvaa Uutta Vuotta ja terveisia Atlantin takaa.

  9. Raila sanoo:

    Niinpä 🙂 Ei ole sattumia !
    Onnea teille ja hauvavauvalle.

  10. RiittaH sanoo:

    Kiitos Anna blogistasi! En ole lukenut aiemmin, mutta vastedes seuraankin "satavarmasti". Kreeta on ollut lomapaikkamme jo monien vuosien ajan. Kiitos tunnelmista, joita välität sieltä tänne Suomeen.

Vastaa käyttäjälle Tia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.