Annan Kreetablogi: Kävelyllä maalaismaisemissa

Tänään minulla on ollut mukanani joukko väkeä Itä-Suomesta samoilemassa Mesinmäen maisemissa. Näitä kotikontuja vieraiden kanssa kulkiessa näen äkkiä omat polkuni ja kapoiset kylänraittini uusin silmin. Katselen joka-aamuisia Milo-koiran ulkoilutusreittejä, vierailleni niitä kuvaillessani löydän aina uusia näkymiä, uusia näkökulmia kyläelämään.

Oman kuria-Annamme veljellä Michaliksella on Rethimnonin rannan tuntumassa pensionaatti, sitä nyttemmin Joensuusta lappeenrantalaistunut pariskunta Sakari ja Eila ovat pitäneet majapaikkanaan Kreetan-lomiensa aikana toistakymmentä kertaa. Nyt heillä on mukanaan myös kolme ystäväänsä, tutustumassa tänään kanssani Kreetan pieniin kyliin ja vielä jatkuvaan kevään kukintaan.

Aamulla ripsoi vielä pieniä sadekuuroja, luonto oli raikas, sateen tuntu viipyi ilmassa. Lähdettyämme matkaan aurinko paistoi jo kohta siniseltä taivaalta. Yksi meistä tähyili erityisesti lintujen lentoa, kuunteli aamukonsertin laulajia. Siellä kuuluivat mustarastas ja satakieli, peipon laulu kaikuu kaikkialla. Taivaalla liitelivät hiirihaukat, kylänraittien sokkeloissa kiitävät pääskyset, istuvat sitten hetkeksi sähkölangoille. Taustalla kukertavat kyyhkyset loputtomasti: hu-huu-huh.

Emme olleet yksin näillä poluilla – Mesinmäen ympäristössä laiduntaa vapaana edelleen muutama lammaslauma. Näitä lampaita ei suljeta karsinoihin tai pelloille, sen sijaan vihannesmaat ja viinitarhat suljetaan lampailta. Nyt lampaat pakenivat ensin edeltämme, sitten ne jäivät uteliaina seuraamaan menoamme. 

 

Polun varressa tuoksuivat yrtit: timjami, kynteli, oregano, salvia ja laakeripuu. Vasta salvia ja kynteli kukkivat, oregano on nupullaan. Yrttienpoimintaan lähdetään vasta kun kukinta alkaa, silloin aromit eivät ole liian vahvoja. Polunvarresta löytyy myös päivän yllätys: siinä on kukassa vaniljalta tuoksuva orkidea (Orchis fragrans). Nuuskimme vielä sitruunapuun lehtiä ja fenkolintupsuja, maistelemme villiparsaa. Päärynäpuun hedelmät ovat alkaneet näyttää päärynöiltä, granaattiomenapuut ovat kukassa. 

Mesinmäen kirkonpihaan katoimme kahvit. Nikosin kesätaverna on edelleen remontissa, sen piti aueta jo pääsiäisenä. Nyt siellä rakennetaan suurta aurinkovarjoa kaadetun palmunrungon varaan. Työmaalta kuuluu poran ääni.

Matkalla vierähti useampi tunti. Aurinko alkoi porottaa lämpimästi, hiekkatie hohkasi lämpöä. Pohjoisesta henki kuitenkin edelleen hiukan viileämpää ilmaa kuivamaan otsalle nousevia hikikarpaloita. Lounas jo houkutti nälkäisiä kulkijoita.

Illasuussa pakkasimme sitten Mesinmäen isännän kanssa ne suuret rinkat.
Aamuaikaisella suuntaamme Hora Sfakionin satamaan, edelleen laivalla Agia Roumeliin aloittaaksemme tutkimusmatkan Kreetan villeissä erämaissa.