Annan Kreetablogi: Kotona Mesinmäellä hengähtämässä

Olen reissannut useita viikkoja pitkin poikin itäistä Kreetaa suuren pohjoismaisen matkanjärjestäjän leivissä, kolunnut toistuvasti Spinalongaa ja Knossosta, lukuisat luostarit, luolat ja ne kauneimmat kirkot.

Asiakkaat ovat viikoittain vaihtuneet, kelit pysyneet samana: yhtä kaatosadetta lukuun ottamatta aurinko ja kesälämpö ovat seuranneet bussimatkalaisten menoa. Nyt on aikaa muutama päivä kotosalla ennen seuraavaa työrupeamaa, patikkapoluille lähtöä. Katselen syystunnelmaista kylääni, lähden itsekin turistiksi uimarannalle.

Viininkorjuu on tehty jo reilu kuukausi sitten. Janniksen tarhasta poimittiin 750 kiloa rypäleitä ja 300 litraa viiniä on valmistumassa alakerran pimeänlämpimässä varastossa. Nyt kaikkialla savuavat rakipannut. ”Tsikudiaa”, tervehtivät kyläläiset ja huikkaavat maistiaisille. Mesinkylän likeisin rakipolttamo sijaitsee naapurikunnassa Loutran kylässä. Siellä Hovoli-tavernan vieressä poltetaan kaikkien ympäristökuntien rakit, kolmisensataa mäskitynnyriä seisoo vuoroaan odottamassa. Polttajien työ jatkuu aamupäivästä yömyöhään useiden viikkojen ajan. Janniksen viininpuristuksesta jääneet mäskit antoivat 150 litraa rakia.

 

 

Tämä kotipoltto hämmästyttää aina Kreetan matkaajia. Epäilevä ilme nousee kuulijan kasvoille kun kerron rakinpoltosta. – Pontikkaa, naurahtaa kuulija. Vaan Kreetan raki on sitä kerran poltettua saaren kirkasta kansallisjuomaa, aperitiivia ja digestiiviä, vilustumisoireita helpottavaa. Eikä rakissa ole mukana lisättyjä sokereita, vain ja ainoastaan viinirypäleen kuoret ja kannat, puhdasta luonnontuotetta.   

Lähitienoon maisema vaihtaa ilmettään. Oliivipuiden alle on ilmaantunut mustia keräilyverkkoja, joku poimii käsin ensimmäisiä suuria vihreitä oliiveja säilöttäväksi. Varsinainen satokausi alkaa vasta ensi kuussa. Omat seitsemän oliivipuutamme kantavat tänä vuonna runsasta satoa, mutta vielä ovat öljyoliivimme vihreitä. Joulukuussa ne poimitaan, kunhan eivät syysmyrskyt tällä kertaa pääse satoa riepottamaan.

Saksanpähkinät ovat kypsyneet, kuria Anna kerää alapihan puusta valtaisan sadon. Tuoreissa saksanpähkinöissä on kermainen maku, kuivattuina maku muuttuu kovemmaksi ja sitkeämmäksi. Pähkinän kuorikerros on vielä vihreä kun se jo poimitaan, kuori tummuu hiljalleen ja lohkeaa. Sisältä löytyy tuttu kova ryppyinen kuori ja vasta sen sisältä se suuri mehukas pähkinäsydän. Levitän satoa parvekkeelle aurinkoon kuivumaan, kaikkia ei jaksa syödä tuoreeltaan.

Naapurin tontilla kasvava granaattiomenapuu ojentaa oksiaan pihallemme. Hedelmät punertuvat, näistä hedelmistä saa olla kilpasilla lintujen kanssa. Juuri kun ne kypsyvät, tulevat sirkuttajat ja tyhjentävät granaattiomenan pikavauhtia, vain kaunis punainen kuori jää puuhun roikkumaan. Vahdin naapurin puuta ja yritän ehtiä ensin.
 
Kylän asujaimisto näyttää palanneen syysaikaan. Mesinmäen kesävieraat ovat lukinneet talonsa ja matkanneet mantereelle. Lasten kesäleiri Milaronia on myös sulkeutunut, koulut ovat alkaneet. Vanhan oliiviöljymyllyn ulkopuolella ovat vielä jäljellä viimeiset lasten istuttamat kukat. Seinustalla auringossa istuu rivissä kylän kissoja.

Iltapäivällä ajan Panormon rannalle uimaan, täällä lahdenpoukama on turvallisen suojaisa. Tänään tuulee kovaa, ja Rethimnonin rannoilla liehuvat sekä punaiset että keltaiset liput. Panormon uimarannalla on vähän väkeä, tunnelma on unelias ja hidas. Nämä syyskesän aurinkopäivät sisältävät jo aavistuksen talvesta, varjossa ei enää ole yhtä kuuma kuin syyskuussa. Merivesi sen sijaan on edelleen kesäisen reilusti yli kahdenkymmenen. Rantatavernoissa on hiljaista, joku niistä on jo sulkenut ovensa.
 
Illan puhdetyönä aloitamme katon puhdistuksen. Avuksi tulee kylässä asuva maalarimestari Jorgos. Hän on Albaniasta, eikä hänen nimensä varmaankaan ole alun perin Jorgos. En kuitenkaan saa udeltua alkuperäistä nimeään. Sitiassa asuin viime viikkojen reissuilla hotellissa, jota johtavat veljekset nimeltään Jorgos ja Michalis. He esittelivät itsensä nimillä John ja Mike. Tähän en suostu, haluan kutsua ihmisiä heidän oikeilla nimillään!
 
Poistamme katolta vanhaa sementtiä, sillä on aiemmin tukittu kattorakenteiden halkeamia. Työvälineeksi tarvitaan jämerää iskuporakonetta ja hartiavoimia. Katolta harjataan mennätalvista sammalta ja pestään kesätuulten tuomaa hiekkaa. Perinpohjaisen puhdistuksen jälkeen katto maalataan kolmeen kertaan kosteussulkumaalilla, talven sateet voivat tulla!
 
Lopulta on ryhdyttävä taas pakkaamaan. Uudet työt odottavat. Reppuun mahtuu tällä kertaa vaelluskenkien, karttojen ja muiden retkivälineiden seuraan myös sadetakki. Patikointijalkoja kutkuttaa jo, polut houkuttavat kulkemaan.