Annan Kreetablogi: Loppiainen
Loppiaisaamu valkeni tuulisena ja puolipilvisenä. Ajoimme Mesinmäen kolmestatoista asteesta kaupungin rannan seitsemääntoista, tämän verran lämpötila useimmiten eroaa johtuen kylämme sijainnista muutaman sadan metrin korkeudessa. Etelätuuli tuo nyt lämmintä keliä, vieläkään mittari ei tänä talvena ole laskenut todellisiin talvilukemiin eli kunnolla kymmenen asteen alapuolelle. Yölämpötilatkin pysytteleväkymmenen asteen tuntumassa.
Loppiaistraditiot keräävät väkeä kaupungille. Juhlajumalanpalvelus Rethimnonin katedraalissa, pappien ja seurakunnan kulkue kirkolta satamaan ja vesien siunaus. Venetsialaisen satama-altaan äärelle on rakennettu katettu lava, palmunlehvin koristeltu. Kohta lavalle kipuaa kaupungin pääkirkon pappeja messuamaan, siunaamaan vedet kalastajien saalistaa, laivojen kulkea. Lopulta ketjuun kiinnitetty risti singotaan mereen. Lavan reunamilla seisoskelee nuoria miehiä, pari poikasta ja kaksi tyttöä uimatamineissaan, kahdeksantoista kaikkineen, valmiina syöksymään mereen papin viskaaman ristin perään. 
Psiloritiksen lumipeitteiset huiput näkyvät Venetsialaisesta satamasta, autereinen päivänvalo saa vuoren lumettomat kohdat näyttämään melkein mustilta. Satama-altaassa kiertelee kymmenkunta erikokoista venettä, partiolaisten kaksi soutuvenettä ankkuroi lähelle juhlalavaa.
Risti lentää kaaressa mereen, nuoret hyppäävät pää edellä perässä. Samalla hetkellä koko venetsialainen satama täyttyy savusta, punaisista palavista soihduista, veneiden torvien huudosta. Puluparvi kohoaa kauhistuneena siivilleen. Hetken näyttää kuin satama olisi muuttunut taisteluareenaksi. Paikalla on arviomme mukaan pari tuhatta katsojaa, kaikki taputtavat käsiään.
Sama toistuu kolmesti: risti heitetään mereen, joku onnekas saa sen ensimmäisenä käteensä – sankarin käsi nousee vedestä.
Näiden ortodoksisen kirkon traditioiden juuret vievät kauas Raamatun tapahtumiin, Jeesuksen kasteeseen, ja tähän juhlaan liittyy tärkeänä osana tämä vesien siunaus. Tähän päivään liittyy myös joulunajan päättyminen. Viimeiset joululaulut ovat soineet satamassa ennen pappien saapumista.
Olimme odottaneet Venetsialaisen sataman aallonmurtajalla tunnin verran, tavanneet pari ystävää, rupatelleet vuodenvaihteen kuulumisia. Kun pappien ja seurakuntalaisten saattue sitten saapui paikalle ja risti lyhyen liturgian jälkeen heitettiin mereen, oli tapahtuma nopeasti ohi. Yleisö lähti verkalleen kuljeksimaan kohti kahviloita, tapaamaan edelleen ystäviä ja tuttavia. Oli leppeä päivä istuksia ulkosalla, antaa joulunajan väistyä ja jäädä taakse.
Kreetaterveisin
Anna Meurling