Annan Kreetablogi: Päivä Sfakiassa

Tämän viikon kukkamatkalaiset ovat sadettapelkäämättömiä suomalaisia. Maataviistävät sadepilvetkään eivät pidättele, mehän emme ole sokerista. Maanantaina kastuimme ihoa myöten. Tiistaina selvisimme hiukan paremmin, mutta lounastaessamme kaatosade huuhteli yli kylän ja autolle juostessamme ehdimme taas kastua. Keskiviikkona paistoi aurinko ja me lähdimme retkelle Sfakiaan, Imbrosin rotkoon ja Anopolin tasangolle. Siellä meitä odotti melkoinen yllätys.

Monivuotinen yhteistyökumppanimme Nikos ja veljensä Kostas ovat jo viime kesästä kertoilleet suunnitelmistaan kaataa vanhan tavernan takaseinä ja laajentaa, mahdollisesti rakentaa muutama huone patikoijien käyttöön. Auto sai äkkijarrutuksen kaartaessamme Popin tavernan editse Anopolin keskustorin ympäri: Edessämme kohosi kolmikerroksinen rautakehikko, sininen. Yllätys oli mykistävä, ensimmäisen huudahduksen jälkeen. Kehikosta rakentuu pikkuhiljaa suuri taverna ja neljä huonetta matkalaisille, laajennus on pelkkää seinän siirtoa melkoisesti suurisuuntaisempi. Tässä yllä kuva vanhasta tavernasta, jonka moni Anopolin kävijä tuntee paitsi ulkonäöltä, myös maukkaasta vuohistifadosta. Ja alla kuva tämänhetkisestä rakennusvaiheesta.

Pihalla käyskenteli Nikos, hymyilevänä. Ymmärsin nyt aiemman puhelumme, miksemme olisi voineetkaan saada lounasta hänen tavernassaan, siellä oli vain betonilattia ja neljä työmiestä. Vaikka olisi sitä ruokaa saanut, äiti seisoo kuten aina keittiössä ja laittaa ruokaa, pöytä olisi katettu kadun reunaan. Seuraavalla kerralla sitten, nyt Nikosilla oli tärkeämpiä uutisia, hääkutsu, Anopolin vakiintunut poikamies on vihdoin löytänyt vaimon ja parin viikon kuluttua juhlitaan häitä. Tapasimme myös morsiamen Vason, nuori nainen Peloponnesokselta, Sfakiaan muuttanut, iloinen. Ja ettei tässä vielä kaikki, Anopolin tasangolla katsotaan tulevaisuuteen: kylään odotetaan kahta vauvaa, Nikosin ja Vason vauvalle kaveriksi Popin keskimmäisen pojan ja vaimonsa ensin ehtivä. Tästä käynnistä jäi niin hyvä mieli. Anopolin kylässä sukupolvien ketju jatkuu, lapsia syntyy, taloja rakennetaan. Täältä ei kenelläkään ole tarve muuttaa pois.

Poikkesimme keskustorin reunalle Popin tavernaan lounaalle, Daskalojanniksen patsaan vierelle, onnittelemaan tulevaa jajaa, mummia. Tässäkin talossa on myhäilevä tunnelma, Popi kertoo keskimmäisen poikansa talon rakennusvaiheesta. Myös Haniassa asuvan vanhemman poikansa perheeseen odotetaan vauvaa. Kylläpä näitä nyt onkin tulossa! Niin paljon iloa ilmassa Anopolin tasangolla.

Ajamme Aradhenan kolisevan sillan yli Seloudaan katsomaan yhtä Kreetan kauneinta näköalaa. Istumme kivillä ja annamme katseen levätä horisontissa, kuulemme aallot kaukana alapuolellamme. Meri on turkoosi, Gavdoksen saaren silhuetti piirtyy taivaanrantaa vasten. Näiden hyvien uutisten iloa on kevyt kantaa mielessä, ne lämmittävät, niistä pitää puhua ääneen moneen kertaan, kerrata kaikkea kuulemaamme. Iltapäivän aurinko paistaa jo viistosti, kun ajamme alas tasangolta neulansilmätietä Hora Sfakioniin. Tien vieressä kukkivat siniset lupiinit. Tunnistaako joku linnun, joka istui puun latvassa tienposkessa?

Mesinmäellä valmistaudutaan pääsiäisen viettoon. Kylässä tutuu juhlan odotus, usein niin unelias tunnelma vaihtuu toimeliaisuudeksi. Joku maalaa taloaan auringossa, joku pesee vielä viimeisiä ikkunoita. Viikon ainoalla bussivuorolla kaupunkiin on monta ostoksille menijää.  Vuokraisäntäperheemme tytär Zanja ja poikansa Panajotis tulevat illalla Ateenasta. Pireuslaiset naapurimme tulivat jo eilen, he ovat tuulettaneet koko päivän talven tyhjillään seissyttä taloaan. Illalla satavuotiaassa kirkossa koristellaan ristisaattoa varten Jeesuksen hautaa kylän papin Tiituksen johdolla. Auringon laskiessa yläkirkon kellot kutsuvat iltavesperiin.