Annan Kreetablogi: Paleochora 3. Poluilla

Auton katolla kulkeva kaksoiskajakki on saanut pysyä paikoillaan. Meri Paleochoran niemen ympärillä on vellonut myrskyjä, hetkeksi tyynnyttyään ollut kuin lähtökuopissa seuraavaan rymistelyyn. Otimme vaelluskengät esiin.

Paleochoran ympäristö on yksi Kreetan patikkaparatiiseista. Hyvinmerkittyjen rantoja seuraavien patikkaklassikoiden lisäksi alueella on lukuisia reittejä, joihin löytää opastukset kirjoista ja kartoista. Nyt kuljimme kolme päivää Paleochoran, Kandanoksen ja Azogiresin kylien väliin jäävässä kolmiossa.
 Kolme elementtiä on täällä aina läsnä: maisemat ulapalle, pienet keskiaikaiset kappelit sekä suuret ikivanhat oliivipuut.

1800-luvulla rakennettu turkkilaislinnake näkyy Paleochorasta katsellen pohjoisella vuorenrinteellä. Sinne pääsee kahtakin polkua: vuoren itäpuolelta Azogireksesta 99 kirkkoisän luolalle johtavalta tieltä poikkeavaa taivalta pitkin tai Spaniakoksen kylästä länsirinteitä pitkin, kokeilemme ne molemmat.

Kumpikin reitti tarjoaa avoimet maisemat kauas merelle, Paleochora siintää satoja metrejä alapuolellamme. Äkkiä yläpuolellamme leijaa suuri maakotka! Juuri sillä hetkellä emme tiedä linnun nimeä, sen selvittämisessä saimme myöhemmin apua niin Suomesta kuin Ruotsista. Jäämme ihastuneina seuraamaan sen katoamista Valkoisten vuorten suuntaan, uljas lintu.

Polut täällä ylhäällä ovat kasvamassa umpeen, ne ovat ilmeisen harvakseltaan käytössä, piikkipensaat ottavat tilaa. Muita kulkijoita ei näy, vain lauma vuohia katselee peräämme.

Kandanoksen laitamalta lähtee kaunis reitti vanhojen oliivipuiden keskelle, ruohikoitunut tie kulkee sammaleisten kiviaitojen välissä, paikoitellen löytyy vanhaa aasipolun pätkää.  Täällä kasvavat puut ovat monisatavuotiaita, sitä suurinta mainitaan jopa parin tuhannen vuoden ikäiseksi. Tapaamme sen alla verkkojenlevittäjiä, tämä puuvanhus tuottaa edelleen hyvää satoa, mutta vain joka toinen vuosi. – Vanha kun on, lepää joka toinen vuosi! sanoo Zaharenia-rouva, joka tyttärenpoikansa kanssa valmistautuu korjaamaan puun satoa.

Paleochoran ympäristössä on lukematon määrä pieniä valkoisia kappeleita, useimmat niistä on rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla. Niitä löytyy oliivilehdoista, kukkuloiden harjanteilta ja pikkuteiden poskesta. Niiden seiniä kiertävät hämmästyttävän hyvin säilyneitä freskoja. Täällä kulkiessaan voi poiketa kuin taidenäyttelyyn, useimpien ovi on lukitsematon.

Kuljemme kappelilta seuraavalle, tutkimme, kenelle ne on omistettu: Agios Ioannis, Agios Jorgos, Agia Anna, Agios Mamas, Arkkienkeli Mikael – poikkeamme näissä kauniissa kappeleissa, kuvaamme niiden seinämaalauksia. Yhden kappelin pihalla makaa rivi marmoripylväitä, lienevät paikalla aiemmin sijainneesta temppelistä ja kertovat tarinaa siitä, miten pyhä paikka pysyy pyhänä paikkana vaikka rakentajat vaihtuvat. Nämä kumpuilevat maastot rotkojen ja vuorien keskellä ovat puhutelleet kautta aikojen täällä kulkeneita.

Talven kukat alkavat ilmestyä. Polun varressa on clemantis puhjennut kermanvaaleisiin kukkiin.

 
Kreetaterveisin
Anna Meurling

You may also like...

5 Responses

  1. Pappous sanoo:

    Kylläpä tuli taas ikävä noihin maisemiin. Kiitos Anna upeista kuvista ja kertomuksista!

  2. Juha O sanoo:

    Hienot maisemat ja polut. Oliko Valkopartakorppikotka ? Koska miten pääsee merelle Paleohorasta ,jotta näkee valaita ja delfiinejä ?

  3. finlandeza sanoo:

    Kiitos! Sinun elävä ja rikas kerrontasi tempaa mukaan poluille kulkemaan ja aistimaan.

  4. Kalevi sanoo:

    Taas kerran mukavaa ja virkistävää luettavaa kuvien kera tähän harmaaseen ja lumipisaroita satavaa joulukuiseen aamuun.Kiitos !

  5. Irmeli Lasarenko sanoo:

    Kiitos Anna,
    Blogisi lohduttaa täällä pohjolassa, vaikka ikävä Kreetalle kasvaakin. Hyvää joulua ja teofaniaa.

Vastaa käyttäjälle Juha O Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *