Annan Kreetablogi: Samoksen maisemissa

Viikon työrupeama toisen työnantajani leivissä Samoksen kauniilla saarella. Viisi päivää aurinkoa ja t-paitakelejä, kolme päivää sateita kuin ei Kreetalla koskaan: aamusta iltaan ja läpi yön käy tasainen kohina, näkyvyys katoaa, vedet tulvivat kaikkialla. Jumalatar Heran kunniaksi kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten rannalle rakennettu temppelialue on ollut vaarassa valua mereen. Tämä vedenpaisumus on uutisoitu valtakunnallisilla tv-kanavilla ja siitä on tehty youtube-versioita.

Samoksen kylät on rakennettu rinteisiin, niissä on paljon portaita. Sadevedet valuvat niitä pitkin kuin vesiputoukset. Kivettyjen katujen keskelle on viisaasti rakennettu matalampi uoma vesien varalle. Ilman niitä talojen alimmat kerrokset joutuisivat veden varaan. Ja sitten tulee seuraava aamu, aurinko nousee pilvettömälle taivaalle, luonto on juonut vedet ja maisema viheriöi.

Asumme Pythagorion kylässä saaren kaakkoisrannalla keskellä Samoksen varhaishistoriaa. Näille rannoille rakennettiin antiikin aikoina tyranni Polykrateksen ohjastamana kunnon laivalaituri, maanalainen vesikanava, tuo Heran temppelialue ja mahtavia puolustusmuureja. Laivalaituri on edelleen jalustana nykyisen aallonmurtajan alla, vesitunnelissa voi tehdä kummallisen kävelyretken iltapäivän kuumina tunteina, kaikkialla on arkeologisia kaivausalueita: Artemiin temppeli, Afroditen temppeli, antiikin ajan tori Agora, roomalaisajan kylpylöitä ja teattereita. Myöhempien historiallisten aikojen kerrostumia ovat varhaiset kristilliset muinaismuistot – suuria kirkonraunioita ja hautausmaita.

Tämä kaikki näkyy nyt niin selkeästi, kun täällä on paikalla vain kylän oma asujaimisto. Kesällä tämä kylä vilisee turisteja, laiturit täyttyvät purjeveneistä. Nyt olemme ainoat vierailijat, jotka ovelle kolkuttaen löysivät Kapteenin talosta vinttihuoneen vuokrattavaksi. Katselemme aamuisin kylän monien kalastusveneiden lähtöä merelle. Tämän kylän tärkein elinkeino turismin ohella on kalastus, kuten monissa saaren kylissä. Jopa ylhäällä vuoristokylissä rakennetaan kalastusveneitä talvisaikaan.

Saaren asukkaat viljelevät myös paljon viiniä. Yllättävän suuria viinitarhoja löytyy korkealta vuorten rinteistä. Kuumassa kesäauringossa siellä ylhäällä kypsyvät muskatel-rypäleet, joista valmistetaan saaren kuuluisaa raikkaanmakeaa jälkiruokaviiniä. Samaisen lajikkeen toinen versio kasvaa alavammilla mailla, ja sen tuotos on kirpakanvihertävä valkoviini, saaren asukkaiden suosikkijuoma.

Mutta Pythagorion on vain yksi historiallinen kaistale tätä mielenkiintoista saarta. Muualla muinaismuistot ajoittuvat myöhäiselle keskiajalle, vain Pythagorion lahdella asuttiin antiikin aikoina. Muualla saarella tapaamme sitten sen Samoksen saaren upeimman nähtävyyden – vehreän luonnon, ikiaikaiset kauniistikivetyt aasipolut ja pittoreskit rinnekylät. Olemme kulkeneet näitä saarta risteileviä polkuja, tutkineet reittejä, haastatelleet paikallisia, tutustuneet tavernoihin ja kafenioihin.

Tietenkin katselen Samoksen saarta kreetalaisin silmin ja elämykset vertautuvat kreetalaisiin elämyksiin. Vaikka Kreeta on vihreä saari, on Samos vihreän metsäinen. Mäntymetsät peittävät isoa osaa saarta huolimatta tuhoisista metsäpaloista vuosituhannen alussa ja pari vuotta sitten. Suurimpien palojen jälkeen saksalaiset Samoksen-ystävät lahjoittivat saarelle kymmeniä käytöstä poistettuja paloautoja. Niitä näkyy nyt joka kylänraitilla muutama ja kesäisin ne kaikki ovat miehitettyjä palojen varalta. Kun saarelle on 33 kylää, nousee paloautojen määrä maisemassa melkoiseksi.

Samoksen luonnossa on kreetalaista jylhyyttä. Kaksi vuoristoa kohoaa keskellä saarta, leppeät laakeat rannat laskeutuvat kirkkaisiin merivesiin. Jyrkkien kalliorantojen suojassa piilottelee pieniä viehättäviä lahdenpoukamia, hiekkaisia tai kivisiä, niille johtaa mäntymetsän siimeksessä kinttupolkuja. Luonnossaliikkuja huomaa kuitenkin äkkiä yhden eroavaisuuden: Kreetan luonnossa äänikudelmaan kuuluu kaikkialla lampaiden ja vuohien kellojen kalkatus ja määkiminen. Olemme tavanneet täällä kaksi vuohilaumaa pikatien varressa, poluilla luontoäänet koostuvat veden solinasta, puiden huminasta ja lintujen laulusta.

Samoksen luonto myös yllättää. Kymmenisen kilometriä Pythagorion kylästä, merenrannan tuntumassa on talvijärvi – merivesi nousee myöhään syksyllä sateiden alettua alavalle niitylle. Sadevesi laimentaa suolaista merivettä ja marraskuussa saapuu Afrikasta kymmeniä, jopa satoja valkoisia flamingoja talvehtimaan tähän lampeen. Kun ne kesäkuussa lammen kuivuttua jatkavat matkaansa kohti Espanjaa ja Ranskaa, ovat ne värjäytyneet vaaleanpunaisiksi ilmeisesti johtuen lammella syömästään planktonista. Täällä levähtää myös lukuisia muuttolintuja matkallaan. Nyt olen tavoittavinani pääskysten siritystä.

Työ on tullut tehtyä ja on aika jatkaa matkaa. Nousemme illalla pääkaupungista lähtevään laivaan ja saavumme myöhemmin yöllä Ikarian saarelle. Pysähdymme sinne pariksi päiväksi etsimään jälkiä Ikaroksesta, jonka pahoin päättynyt pakomatka Kreetan minolaisesta Knossoksen labyrintista antoi nimen sille saarelle ja sitä ympäröivälle merelle.