Annan Kreetablogi: Talossa tuoksuu jouluglögi
Kreetalaiseen joulunalusaikaamme vakiintuu lähes joka vuosi jokin uusi tapa, joka jo seuraavana vuonna on traditio. Adventinaikaan on vuorollaan liittynyt Kreetansuomalaisten joulujuhla ja joulukirkko sekä Lucianpäivän lussekattien leipominen. Tänä vuonna mukaan mahtuu uutena tapahtumana suomalaisnaisten laulutunti Rhodoksen kanttorin opastamana. Tämän laulutunnin soisi jatkuvan tulevinakin vuosina, ehkäpä tästä vielä kuoroksi asti.
Tänään olen keittänyt glögiä, tuoksuvia joulutervehdyksiä Hamalevrin ystäviemme huomiseen puurojuhlaan. Glöginkeitto on eräs mukavimmista joulupuuhista pipareiden leipomisen ohella. Talo täyttyy tuoksuista, eikä vain talo, tuoksu tulee vastaan jo portilla, sanoo illansuussa poikennut rouva-Anna. Maistelemme lämmintä joulun makua. Rouva-Anna ei tunne glögitraditiota. Hän on maistanut kerran täälläkin myynnissä olevaa saksalaista glühweinia, tämä vahva uutukainen panee siristelemään silmiä.
Löysin Hesarista tämän uuden reseptin, sen mukaan omenamehuun tehty glögi maustetaan perinteisten kanelin, inkiväärin ja neilikan lisäksi maustepippurilla ja appelsiininkuorilla. Lopputulos on pippurinen ja lämmittävä, sopii yhtä hyvin mehuglögin kuin valkoviiniglögin pohjaksi.
Reseptin takaa löytyy Ari Ruoho, lehden Kuukausiliitteen kokki. Kikkana on keittää glögipohjaa kymmenisen minuuttia ja antaa mausteiden muhia liemessä yli yön, jolloin saadaan aikaan väkevä seos. Siihen sopii sitten sekoittaa omenamehua tai valkoviiniä, Ruohon ehdotuksen mukaisesti tilkka calvadosta voisi olla mukava lisä. Vaiko kreetalaisittain loraus rakia. Niin tai näin, muheva maku tästä syntyy. . Viimeisen silauksen antaa tuoreen sitruunan mehu.
Huominen perinteinen puurojuhla on tavallisesti järjestetty vuoden pimeimpänä iltana, talvipäivänseisauksen aikaan, jonka jälkeen valo taas alkaa lisääntyä, päivä pidentyä. Tänä vuonna meille monelle on tulossa jouluvieraita, niinpä keitämme puurot näin viikon etuajassa.
Rouva-Anna huokaisee glögikupin ääressä. Ateenassa asuva tytär poikineen ei pääse jouluksi Kreetalle. Panajotis-lukiolaisen koulutyö sallii vain kolmipäiväisen joululoman, siinä ajassa ehtisi tuskin kääntyä mummolassa. Mutta toteamme kuinka tärkeätä, että nuorimies on motivoitunut opintoihinsa. Pakkaan rouva-Annan mukaan pullollisen glögipohjaa laivamatkalle Ateenaan.
Joulunaluspäivinä Soudan satamassa Hanian kupeessa on vilkasta: sukulaiset lähettävät ruokapaketteja mantereelle. Eikä tämä traditio ole syntynyt näinä aikoina, kun niin monella on paljosta pulaa. Kreetalta on aina juhla-aikoina lähetetty ruokapaketteja mantereelle, kotoisia makuja täältä lähteneille. Tämä vanha tapa on juuri nyt perin tärkeä. Laivojen ruumassa on kylmäsäilytystilat. Sinne pinotaan pahvilaatikoita, joihin on pakattu juustoja ja sianpuolikkaita, itsevalmistettuja makkaroita ja puutarhatuotteita. Maalaisserkun käsi ojentuu antoisana meren yli kaupunkiserkun joulupöytään. Monen Kreetalta muuttaneen mielestä sitäpaitsi vain oman kylän tuotteet tuovat joulun taloon.
Saattelen rouva-Annan iltapimeässä portille. Ilmassa tosiaankin leijuu glögin tuoksu. Parvekkeen kaiteelle olen sitonut sypressin oksia valoporoni asua.
