Annan Kreetablogi: Tammivaalit alkoivat auringossa.

Kaikkien päiväkausia kestäneiden rankkasateiden ja myrskytuulien jälkeen luonto vetää hetken henkeä. Aurinko paistaa ja taivas on sininen. Voimme vihdoin nähdä Valkoiset vuoret ja paksut lumikinokset niiden huipuilla. Kreetalla käyvät suomalaiset presidentinvaaleihin kauniissa kelissä.

Tänä viikonloppuna alkaa presidentinvaalin ennakkoäänestys. Rethimnonista Haniaan Suomen Kunniakonsulaattiin ajoi kolme autollista äänestäjiä. Sanoissa ”tammivaalit” ja ”vaalisää” on jotakin, mikä liikauttaa vanhoja muistikuvia lapsuudesta asti. Näiden sanojen yhtymäkohdassa on hiukan jännittävä ja juhlava tuntu. Olen kasvanut poliittisesti aktiivisessa perheessä, istunut pikkutyttönä pyöräntarakalla illan hämyssä, kun aikuiset liimasivat presidentinvaalijulisteita aitanseinille. Vaikka Suomen politiikka jää paljolti taustalle suuren osan elämästä ollessa ulkomailla, on presidentillä väliä, hän on Suomen emäntä tai isäntä. Jokaisena itsenäisyyspäivänä olen lukenut presidentti Halosen tervehdyksen ulkosuomalaisille ja tuntenut olevani yksi heistä, joille hän kirjeessään puhuu. Ne tervehdykset ovat joka kerran puhutelleet minua, suomalaisena. Monet meistä täällä ovat todenneet muuttuneensa enemmän suomalaisiksi muutettuaan pois kotimaasta. Ei minullakaan Marimekon verhoja Suomikodissani ole, täällä on.

Ajoimme aamuauringossa pitkin merenrantaa länteen. Meri on kuulaan sininen, aallot pitkiä ja rauhallisia. Jorgopolin lahden rannalla seisoo kalastajia. Tienvarren puissa näkyy aavistus uusista lehdistä. Vuorten lumet loistavat vitivalkoisina, aurinko leikkii varjoja rinteisiin. Osa lumista kiiltää jäätikkönä, irtolumi liehuu vuoristotuulessa. Ylhäällä viimassa täytyy olla hirmuisen kylmää. Aamun lämpötila on kymmenen paremmalla puolella.

Muutamaa tuntia myöhemmin palaamme samaa tietä takaisin. Olemme äänemme antaneet, kahvitelleet ja puhuneet kuulumiset. Suomalaisnaisten tavatessa löytyy paljon puhuttavaa, meillä on aina asiaa toisillemme. Päivälämpöä on jo yli seitsemäntoista asteen. Aurinko on kiertynyt Valkoisten vuorten eteläpuolelle, varjot siirtyneet. Pienet kylät erottuvat rinteillä lumien alapuolella.  Jäätiköt kimaltavat jos mahdollista entistä kirkkaampina. Kalastajia ei näy rannalla, meri vaihtaa väriä vihreään. Kreetan luonnossa aurinkoinen tammikuun päivä on valojen ja värien näytelmä, vihdoin taas seurattavissa myrskyjen välissä.