Annan Kreetablogi: Uusi ihana polku!

Sunnuntaiaamu valkeni umpipilvisenä. Helmikuun lähes helteisten päivien jälkeen näytti siltä kuin saisimme vihdoin viileämpiä kelejä, ehkä sateenripauksia. Tunnin kuluttua taivas kuitenkin selkeni, pian oli pilvetöntä. Kevättalvisen päivän sää selviää usein vasta aamuyhdeksän jälkeen. Pakkasimme reppuun eväät ja kartat, tällä kertaa myös kaikki sähköiset suunnannäyttäjät.
Ajoimme etelään hiljaisen Arkadin luostarin ohi. Kaupungin muutama vuosi sitten avatun kaatopaikan yllä leijailee sadoittain lokkeja, tien vierellä heräilee lammaslauma. Amarin laakso aukeaa eteemme, taustallaan tummanpuhuva Kedros-vuori, päämäärämme.

Ajamme edelleen läpi Gerakarin kirsikkakylän. Täälläkään ei vielä näy liikettä, sunnuntaiaamu on autio. Kirsikkapuut ovat edelleen talviunilla, näkyvissä ei ole nuppuakaan, puiden rungot kiiltävät auringossa.
 
Olemme tutkineet polkuja Gerakarin yläpuolisilla Kedros-vuoren rinteillä usean vuoden ajan, sekä lukemalla erilaisia karttoja että paikanpäällä umpipuskaisia rinteitä samoten. Nyt ajamme ylös vuorenrinteeseen kauas Kampoksen kukkatasangon itäpuolelle. Täällä risteilee lukemattomia hiekkateitä, paimenten ja lampaiden käyttämiä. Tänään näemme väkeä hoitamassa hedelmäpuitaan, lammaspaimenen huudot kuuluvat tässä avoimessa maastossa kaukaakin.

Tämä päivä on valesahramin (Romulea bulbocodium, hietavalesahrami) päivä. Niitä kukkii nyt kaikkialla polkujemme varsilla. Kulkijakumppanini nimittää sitä edelleen krookukseksi, tämä kukka todella muistuttaa paljon krookusta. Nyt nämä valkeat kukkaset täplittävät maanpinnan matalilla tähtikukinnoillaan.

Olemme vakaasti päättäneet löytää polun, joka on merkitty yhteen ainoaan sähköiseen karttaamme. Olemme etsineet tätä polkua jo muutama vuosi sitten, tuloksetta. Nyt haravoimme tarkkaan maastoa, karsimme pois lampaiden tekemiä polkuja, ne usein päätyvät ihmisjalalle sopimattomiin kivikkoihin tai portittomien aitojen taakse.

Tällä kertaa luotamme löytöömme. Asiassa auttaa sähköiselle piirturille siirretty näköiskartta maastosta. Edessämme häämöttää vuorenrinteeseen jo katoamassa oleva polku, ehkä vain lampaiden reitit sitä satunnaisesti risteävät. Missään ei näy ainuttakaan maalitäplää tai kivikasaa kertomassa patikkapolusta. Olemme löytäneet kuljettavaksi merkitsemättömän polun!

Kuljemme joitakin tunteja tätä uutta polkua kunnes löydämme tutun risteyksen. Tässä toteamme kuinka vaikeasti havaittava tämän uuden polun erkaneminen risteyksestä on meille ennen ollut, tuskin näkyvissä. Nyt tiedämme löytäneemme etsimämme. Vanhat ja uuden reitit solahtavat toistensa jatkeiksi, saamme tämän uuden löydön avulla rakennettua patikkareitin, joka Kampoksen kukkatasangon yläpuolisilla Kedros-vuoren rinteellä kierreltyään palaa lähtöpaikkaansa. Päivän työ on tehty!

Palaamme Gerakariin ansaitulle lounaalle. Talvisaikaan kylässä on viikonloppuisin avoinna melko uusi taverna nimeltään Apsida. Nimi tarkoittaa kaarta tai holvia, niinpä tavernan sisustukseen kuuluvat lukuisat eri suuntiin kaartuvat holvit. Tavernan omistaa sama yrittäjä, joka muutama vuosi sitten rakennutti kylään korkealuokkaisen vanhainkodin ja sen kylkeen hyvätasoisen hotellin. Taverna haluaa tarjota perinteistä kreetalaista ruokaa perinteisessä ympäristössä. Ruokalistalta löytyy parin sortin hortaa, villejä vuorten vihanneksia ja perinteisillä kreetalaisilla tavoilla haudutettuja liharuokia.

Itse taverna huokuu uutuutta, kiiltävää pintaa ja vaaleita yhteen sovitettuja värisävyjä. Yllättävä yhdistelmä Amarin-laakson pikku kylässä, joskin aivan linjassa samaisen yrittäjän muiden rakennusten kanssa. Seinille maalatut hentosävyiset kuvat lammaspaimenesta ja kylien miehistä sopivat silmään. Taustalla soi vuorten musiikki, kreetalainen perinnesoitin liira. Viihtyvyys odottaa kuitenkin vielä ajanpatinaa. Mutta se tärkein: ruoka on maukasta, kreetalaista. Jälkiruoaksi pöytään katetaan kreetalaista kotihalvaa, tavan mukaan rakipullo ja pienet lasit.