Paraatista paraatiin

Edellinen kirjoitukseni oli keväältä, kesäkauden alusta, kansallispäivän paraatista. Nyt on syksy, turistikausi loppunut ja taas paraatiaika. Tässä välissä, reilun 7 kuukauden aikana, tapahtui monia asioita: yllättävä työpaikan saanti ja sen yhtä yllättävä menetys, pitkään odottamani loma Suomessa, ystävieni vierailuja täällä, rakkaan kissani löytyminen, lomailua ympäri Kreetaa, upeita auringonlaskuja – ja pitkä kuuma kesä. Kesäiset ilmat loppuivat vasta nyt, Arkadi-päivän kynnyksellä.
 
Kreikan ”toisen kansallispäivän”, Ohi-päivän, paraatin aikaan 28.10. on vielä kesäisen lämmintä ja aurinkoista, joskin tuulee lujaa. Kuten keväällä, tälläkin kertaa ennen paraatia on mielenosoitus, mutta kuitenkin sen verran hyvissä ajoin, että paraati pääsee alkamaan ajallaan. Neljän marttyyrin kirkon edustalla ovat rouvat jo hyvissä ajoin parhailla katsojapaikoilla.
 
Paraati sujuu normaaliin tapaan –  orkesteri, Punainen Risti, tanssiyhdistykset, koulut, partiolaiset, varuskunta. Läpi paraatin selostetaan toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia. Paraatin lopussa ajaa yllätyksenä sodassa käytettyjen autojen kolonna. 
 
Turvajärjestelyt ovat tiukat, koska paikalla on myös Rethimnonista kotoisin oleva Kreikan kehitys- ja infrastruktuuriministeri Kostis Hatzidakis. Kaupungintaloa ympäröivät korttelit suljettiin jo edellisenä yönä, eivätkä kunniavieraiden lähettyville pääse ketkään muut kuin paraatiin osallistujat. Poliiseja on paljon järjestystä pitämässä, eikä poliisiopisto osallistu tällä kertaa paraatiin. 
 
Katsojia on runsaasti, on jopa tungosta, koska nyt on pitänyt ahtautua pienemmälle alueelle. Paraateja tullaan yleensäkin katsomaan sankoin joukoin ja perhekunnittain – ainakin hyvän ilman sattuessa -, ja varsinkin lapset ovat riemuissaan tästä tapahtumasta. On mukavaa katsella paraatia, kuunnella marssimusiikkia, heilutella Kreikan lippua, ja usein voi saada erikoisherkkujakin. Ja meidän aikuisten on mukavaa katsella lasten iloa.
 
Arkadi-päivä 8.11. on muistopäivä vuoden 1866 tapahtumalle. Tuolloin turkkilaisten raakuuksia Arkadin luostariin paenneet kreetalaiset mieluummin räjäyttivät itsensä kuin antautuivat turkkilaisten vangeiksi. Päivää vietetään vain Rethimnonin läänissä, ja se on täällä pyhäpäivä, joten kaupat, koulut ja virastot ovat kiinni. Arkadi-päivään kuuluu kirkonmenojen lisäksi paraati, soihtujuoksu Arkadista Rethimnoniin ja urheilukilpailut.
Arkadi-päivän aattona on vielä auringonpaistetta ja lähes +30 astetta lämmintä, mutta iltaa kohden pilvistyy, alkaa ripotella ja yöllä sataa, tuulee ja ukkostaa. Muistopäivän aamuna on edelleen kova tuuli, taivas on pilvessä ja sataa ripsauttelee, ja lämpötila on laskenut reilusti alle +20 asteen. Jostain on äkkiä kaivettava esiin sukat, umpikengät, pitkät housut ja lämmin tuulenpitävä takki, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Onneksi sää poutaantuu. Paraatissa Arkadi-tanssiryhmä kantaa vanhaa lippua, jonka sanotaan olleen luostarissa silloin, kun ruutikellari räjäytettiin. Osalla tanssiyhdistysten jäsenistä on rekvisiittanaan tuon ajan vanhoja aseita.
 
Katsojia on vain murto-osa verrattuna Ohi-päivän paraatiin. Huono sää ei kuitenkaan haittaa paraatin osallistujia, varsinkaan pienimpiä, jotka iloisesti hypähdellen yrittävät pysyä marssimusiikin tahdissa. Tiukkoja turvajärjestelyjä ei tällä kertaa ole.
 
Paraatin jälkeen lähdetään usein kaupungille kahville tai muuten vain kuljeskelemaan ja istuskelemaan. Nyt vanhakaupunki on lähes autio.
 
Tuuli yltyy, alkaa sataa. Meri velloo harmaana. Yölläkin merenkäynnin kuulee. Valkoisille vuorille sataa todennäköisesti ensilumi. On ensimmäinen syysmyrsky.

You may also like...

2 Responses

  1. SillaM sanoo:

    Oli iloinen yllätys saada tuon meille tutun ja rakkaan lomakaupungin kuvia ja kuulumisia. Kiitos. Lissu!

  2. Helmi Salomaa os. Sirkiä sanoo:

    Rakastan merta ja sen ääntä kun se pauhaa, se on todella ihanaa ja muistan sen aina kun lapsena sitä kuulin Asuimme aivan meren lähellä kotona Karjalssa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *