Keväinen kansallispäivä

Sunnuntai. Kreikan kansallispäivä. Marian ilmestyspäivä. Siis kolminkertainen pyhäpäivä. Aamulla on vielä harmaata, mutta se on vain kosteuden tuomaa pilvisyyttä, joka haihtuu sitä mukaa mitä korkeammalle aurinko kipuaa. Tänään kaupungin kahvilat ja tavernat täyttyvät takuuvarmasti iltapäivällä kansallispäivän paraatin jälkeen.

Suuntaan puolelta päivin pääkadulle paraatia seuraamaan. Ihmettelen väen vähyyttä. Kaupungin filharmoonisen orkesterin nuoriso-osasto järjestäytyy jo paikalleen paraatin kärkeen, mutta muita osallistujia on vähän. Syy selviää pian. Paraatin kanssa yhtäaikaa, vastasuuntaan, on taas järjestetty mielenosoitus kuten viime vuonna Ohi-päivänä. Asetelma on kuin kaksintaistelussa: toisessa päässä katua mielenosoituskulkue, toisessa päässä kaupunginorkesteri.

 

Tänä vuonna kaupungintaloa vastapäätä ei ole kunniavierasaitiota ja aukio on suljettu portein ja poliisein. Jonkinlaista episodia, välikohtausta, siis mahdollisesti odotetaan – ehkä tomaatteja, kananmunia ja jugurttia, näiden rauhallisten mielenosoittajien aseita. Kulkue etenee, iskulauseita huudetaan ja kaupungintalon kohdalla istutaan vähäksi aikaa maahan. Orkesteria ei enää näy toisessa päässä katua. Mielenosoittajat etenevät rauhallisesti ilman mitään välikohtauksia ja heille taputetaan kuin paraatiin osallistujille. Huoli Kreikan tilanteesta on yhteinen.

 

Paraati pääsee alkamaan reilu puoli tuntia myöhässä. Orkesterin jälkeen marssivat Punaisen Ristin vapaaehtoiset, samarialaisiksi heitä täällä kutsutaan. Heitä on paljon. Sitten ovat vuorossa tanssiyhdistykset, koululaiset, partiolaiset ja lopuksi varuskunnan alokkaat ja poliisikoulun oppilaat. Täällä kansallispäivän vietto ja paraati ei ole pönäkkää elitististä aikuisten touhua, vaan kaikkien iloa ja ylpeyttä omasta vapaasta kotimaasta. Osallistujia tervehditään kannustavin taputuksin. Hellyyttävimpiä ovat eri tanssiyhdistysten taaperot, jotka iloisesti hypähdellen yrittävät pysyä isompien tahdissa. Samanlaisia taaperoita on paljon myös katsojina.

 

Paraatin jälkeen lähden kiertelemään kaupungille. Kahvilat ja ruokapaikat alkavat täyttyä, kuten uumoilinkin.

 

Mutta katukuvassa on jotakin erikoista, jotakin, joka ei sovi kuvaan: Turisteja! Nyt tajuan – heitä oli paraatiakin katsomassa. Tänään tulivat jo ensimmäiset charter-lennot Haniaan, mutta eivät nämä ole sen näköisiä, suomalaisia tai saksalaisia omatoimimatkaajia. Jututan muutamaa pariskuntaa. He ovatkin risteilymatkailijoita, tulivat aamulla ja jatkavat illalla matkaa. Pariskunnat kehuvat kilpaa kaupunkia upeaksi, paraatia mielenkiintoiseksi ja ah, näin ihana ilmakin. ”Mutta mikä oli se ensimmäinen kulkue, mielenosoitusko? Mitä varten? Sekin oli jotenkin sympaattinen.”

 

Suuntaan kotia kohti. Tänä päivänä syödään perinteisesti kalaa. Monet heistäkin, jotka eivät pääsiäispaastonsa aikaan kalaan koske, nauttivat sitä tänään. Kotona minuakin odottaa kalakeitto. Miesystäväni tapana on laittaa erikseen tarjolle kaikki keiton tarpeet, joista jokainen kokoaa mieleisensä yhdistelmän omalle lautaselleen. Tarjolla on sekä turskaa että ”punaista kalaa”. Salaattia ei sentään keittolautaselle lisätä, se syödään erikseen. Omana lisänä on suomalaista näkkileipää, jota oli myynnissä Lidlin Skandinavia-viikolla.

 

Ruuan jälkeen istuskelen vähän aikaa pihalla. Sitruunapuun kukinta on täydessä vauhdissa, nautin sen tuoksua jälkiruuaksi. Joka päivä aukeaa kymmeniä uusia kukkia, ja varisseita terälehtiä on lakaistava pihalta jatkuvasti. Puusta kuuluu tasainen humina, mehiläiset ja muut pölyttäjät hoitavat työtään. Kun tarkkaan katsoo, niin kukassa näyttäisi olevan jo pieni sitruunan alkukin sisällä.

 

Illansuussa tapaan Suomesta tulleen ystäväni, joka kertoo tulomatkastaan. Helsingin lento oli koko saaren ensimmäinen charter-lento, vain hieman ennen RyanAirin Frankfurtin lentoa. Suomalaiset siis korkkasivat tämän kauden alkaneeksi. Matkaajille oli ollut Hanian kentällä katettuna runsas buffet-pöytä ja heidät toivotettiin tervetulleiksi puhein ja tanssiesityksin.

 

Myöhään illalla kuulen kauan odotetun uutisen: Rethimnoniin saadaan taas oma laiva, joka tulee jo huhtikuun lopulla liikennöimään väliä Rethimnon-Pireus. Mukava päätös mukavalle päivälle.

 

You may also like...

1 Response

  1. Marketta Wikla sanoo:

    Kiitos Lissu!
    Kiva juttu ja hienoja kuvia, varsinkin tuo pikku naperoista otettu. Kyllä sinne turistiksi taas uskaltaa tulla, jos tuo mielen osoittaminen on noin rauhallista :o)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *