Luvassa koko kesäksi aurinkoista säätä


Kalokeri on kesä kreikaksi. Kalo keros taas on hyvä sää. Yhtäläisyyttä ei tarvinne ihmetellä. Ihan kivat kelit saapuivatkin taas kesäkuun myötä. Paikallisten mukaan toukokuu oli ihmeen viileä, ja saimme sadekuurojakin, tosin aika olemattomia. Nyt lämpötilat ovat hiponeet kolmea kymppiä ja uimavedetkin lämmenneet etelätuulen myötä.


Meillä ”ilmastopakolaisilla” tuli vuosi täyteen Kreetalla asumisessa. Reilun kuukauden päästä alkaa harmaa arki jälleen, kun palaamme kotimaan tantereita tallaamaan. Sitä ennen otamme kaiken ilon irti Kreetan alkukesästä –  varsinainen kesä täällä koittaa elo-syyskuussa.



Kesäkauden hedelmät alkavat kypsyä puissa ja maassa. Kyliä kiertävä myyntiauto kuuluttaa melonia, aprikoosia ja nektariineja. Ainakin aprikoosit alkavat jo maistua kypsiltä, torilta ostettu hunajameloni oli vielä pettymys. Maistui samalta kuin suomalainen markettiversio.


Lauantaitori on aarreaitta

Yksi hedelmätuttavuus on tullut lisää: musmula. Pientä, keltaista hedelmää ei Suomesta saa, sillä se ei kestä kuljettamista, joten menekki on hyvin paikallista. Mieto, parhaimmillaan aprikoosimainen mutta makeampi hedelmä viihtyi lyhyen sesongin ajan hyvin ruokapöydässämme. Yksi multaan tuikattu siemen on itänytkin.

 Suomeen mukaan musmulapuu?



Moottoripyöräillessä ei enää tarvitse pitkiä housuja, sortsit, toppi ja sandaalit –yhdistelmä riittää. Valkoinen, pitkähihainen, kevyt paita kulkee aina mukana. Se suojaa palamiselta olematta tukala.


Peipposet liversivät talven, nyt aamukonsertin hoitavat mustarastaat. Ihan pian luonnon valtaa laulu, joka tuo luultavasti lopun ikää mieleemme paahtavan auringon. Kaskaat virittelevät jo lyyriansa, heti kun lämpötila kipuaa kolmen kympin tuntumaan.


Tähän ihanuuteen voisi tottua. Suomen kesä voi olla ihan mitä vaan, kuten kesä 2015 näytti. Onneksi Kreikka ei ole Suomesta liian kaukana! Paluu kotimaahan häälyy mielessä kuin hammaslääkäriaika, paluu tänne mahdollisimman pian tuntuu melkein välttämättömyydeltä.



Ierápetra, aitoa Kreetaa



Ierapetra, josta on tullut kotikaupunkimme, on pitkästä aikaa muutaman suomalaisen matkanjärjestäjän listoilla. Kysyimme muutama vuosi sitten eräältä oppaalta, miksi Ierápetra ei ole ollut kohteena pariinkymmeneen vuoteen. Vastaus oli, että matka Iraklionin lentokentältä on liian pitkä. Nyt ilmeisesti uusi Agios Nikolaoksen ohitustie on muuttanut asetelmaa.


Suomalaisia on täällä jo odotettukin. Aika moni tavernan pitäjä ja kauppias on haikaillut sitä vanhaa hyvää aikaa parikymmentä vuotta sitten, kun suomalaisetkin olivat täällä. Tietysti sillä tarkoitetaan aikaa ennen talousromahdusta, mutta myös sitä, että suomalaiset ovat yleensä siistejä ja kohteliaita, helppoja asiakkaita moneen muuhun ryhmään verrattuna. ”Terve, mitä kuuluu?” –lause on vielä monella asiakaspalvelijalla muistissa.


Miksi Ierápetra kannattaa valita kohteeksi? Jos pitää Kreetasta mutta ei halua aivan niin turismintäyteisiin paikkoihin kuin sinänsä viehättävät pohjoisrannikon kaupungit, kannattaa tulla Ierápetraan. Kaupunki elää kesät talvet omillaan, ei tyhjene matkailijoiden lähdettyä. Toki täälläkin kesäkaudella matkailu näkyy katukuvassa. Alueen asukkaat eivät ole kuitenkaan joutuneet väistymään turistibisneksen tieltä, kuten monissa kylissä on käynyt.


Tässä pieni Euroopan eteläisimmän kaupungin esittely meidän omasta, kenties omituisestakin näkökulmastamme. Periaatteella pieni on suurta ja paikallisuus on valttia. Olemme viehättyneet nimenomaan kaupungin siihen puoleen, joka ei ole pikkusievää somistusta vaan henkii aitoutta. Muutama vinkki seikkailuun!


Kali oreksi – hyvää ruokahalua!


Emme kovinkaan paljon käy varsinaisesti syömässä kaupungilla, koska kokkailemme kotosalla tai kävelemme oman kylämme tavernoihin; kaupunki on asunnostamme automatkan päässä. Ystävien kanssa on käyty kuitenkin istumassa iltaa viinin ääressä, mikä vastaa pientä ateriaa hyvinkin. Oluen tai viinin kyytipoikana on tapana tuoda tarjolle mezedakia, pikku purtavia.




Hyviä iltapäiväviinipaikkoja on paljonkin. Me viihdymme vähän rauhallisemmissa ympäristöissä, joissa paikallisetkin käyvät. Talven mittaan olemme saaneet kelpo paikallisopastusta, milloin ”tuplapariltamme” Lissulta ja Jorgokselta, milloin kreikankielen sparraajaltamme Nikokselta.




Esimerkiksi Odeion, entinen musiikkikoulu sisäpihoineen, on kiva paikka. Avoinna noin kuudesta iltamyöhään. Odeion löytyy, kun kävellään kävelykatua rannasta sisälle keskustaan. 






Kävelykatu ”alkaa” vapauden aukiolta, Plateia Eleftheriulta. Sille ei löydy nimeä katukylteistä, ja painettu kartta ja Google antavat eri nimet. Toinen pää ulottuu taksiaseman tienoille ja toinen päättyy Lashtenous-kadulle. 


Kun Lasthenous-katua jatketaan vielä pari korttelia sisämaata kohti, portti Odeionin sisäpihalle tulee vastaan kauppojen välissä oikealla.


Usein olemme istuneet iltaa myös Belginillä ja Vangeliksella. Kyseinen pikkuinen, nimetön meze-paikka sijaitsee rantakadun varrella. Se löytyy Levante- ja Astrofengia-tavernojen väliltä, sen tunnistaa taivaansinisestä väristä. Belginin turkkilainen chilijuustodippi, tirokaftero, on Jykän suosikki-meze. Se on todella tulista.


Toinen erinomainen pikkuruokaa ja juomaa tarjoava baari on ”lasikoppi” kalastajasatamassa, Elvetia, ihan kirkontornin vierellä. Kesäaikaan suuri terassi tarjoaa vaihtoehdon joskus hyvinkin savuiselle sisätilalle. Kannattaa ylipäätään muistaa istumapaikkaa valitessa, että Kreikassa todellakin tupakoidaan ruokailun yhteydessä varsin yleisesti. Jos ei halua saada osaansa jonkun muun ruokahenkosista, kannattaa istua tuulettuvaan paikkaan.


Erityisen aitoa paikallistunnelmaa tihkuu keskikaupungilla Oi Kallitehnoi –taverna. Se sijaitsee Marinopoulos-marketin lähellä, kun käännytään Dimokratias-kadulta Kyprou-kadulle, rantaa kohden. Ulkonäköä ei ole kruusattu houkuttelemaan turistia, paikka on hyvin teeskentelemätön. Ruokakaan ei konstaile, mutta maistuu! Esimerkiksi falafel-pyöryköitä ja tahini-tahnaa kannattaa kysyä, vegaaniruokaa, joka maistuu kaikille.


Jos taas etsii vähän hienompia puitteita mutta aitoa paikallisväriä, kannattaa katsastaa, mahtuuko Giarakakiin. Vanhasta varastosta on tehty ravintola. Paikka löytyy, kun lähdetään Lasthenous-kadulta, yhdestä Ierápetran keskeisistä risteyksistä, jossa on mm. Germanoksen kännykkäliike. Kävelykatu johtaa aukiolta pohjoiseen. Korttelin kulmassa on vanha tullivarasto, korkean kivijalan päällä. Paikka on toteutettu varsin tyylikkäästi.


Rantakadulla suosikkikahvipaikkamme on papukaijoistaan tunnettu Lido, jossa olemme saaneet todella ystävällistä palvelua koko talven. Moni muu kahvila sulki marraskuussa ovensa. Lidon papukaijoja hoidetaan hyvin, vaikka ne ovatkin ammatiltaan turistien sisäänheittäjiä. Varoituksen sana: linnuilla on todella kova ääni ja ne saattavat haluta tulla syliin. Vähän kauempaa kuin ihan vierestä niitä on kiva tarkkailla. Toinen kaijoista saattaa puhua painokelvottomia, tosin englanniksi, eli turistit sen ovat pahoille tavoille opettaneet.


Lähes ”pakollinen” herkuttelupaikka on uimarannan pohjoispään lähellä Chocolicious, josta saa erinomaista, italialaistyyppistä mutta itse valmistettua jäätelöä. Myymälästä kadun toiselta puolelta löytyy jos jonkinmoista suklaista houkutusta. Erinomainen viilentelypaikka hellepäivänä. Kylmä frappé-kahvi, kipollinen jäätelöä ja näköala kuumalle hiekkarannalle. 


Venetsialainen linnoitus on ihan mukava vierailukohde sinänsä. Vaikka rakennuksesta on jäljellä lähinnä kulissimaiset kuoret, sieltä on hyvä näköala. 





Lähimpänä linnoitusta on kalatavernoja, joissa saa oikeasti paikallista kalaa. Ne ovat kalastajasukujen omistuksessa ja kalasatama on aivan linnoituksen takana. Olemme syöneet makoisat kala-ateriat esimerkiksi Gorgonassa ja Astrofengiassa. Gorgonan isäntä riemastuu, kun kuulee asiakkaiden olevan Suomesta!



Jos haluaa kauas muista turisteista, voi kävellä rantaa pitkin niin pitkälle kuin sitä pääsee, ohi kalastajasataman, purjehdusseuran ja koulun. Juuri ennen lasten liikennepuistoa on rannassa pieni taverna, johon turistit harvemmin eksyvät. Sen nimi on Kivotos, Nooan arkki. Siellä kannattaa syödä kalaa.



Musiikkia!


”Beggera”, Vengera

Ierápetrassa on hyvä konserttitarjonta. Jos Tsi Tsi (museon takana) ja Vengera (museolta rantaan päin) alkavat täyttyä, ei kun sekaan vain! Elämys on taattu. Konsertti kreetalaisittain tarkoittaa, että otetaan pöytä, tilataan juomaa ja haluttaessa ruokaa (mezejä saa tilaamattakin) ja sitten kuunnellaan musiikkia ja seurustellaan. Tosin musiikkia soitetaan niin kovalla volyymilla, että ei siinä paljon jutella voi. 


Katsomista ja ihmettelemistä on sitäkin enemmän ainakin, kun paikalliset alkavat tanssia. Ei tarvita kuin postimerkin kokoinen tila, se täyttyy pian. Rivissä, kädet toisten hartioilla tanssijat ottavat ilon irti musiikista.


Vähän rauhallisempia tunnelmia löytyy museon takaa kahvila-kirjakauppa Parodos, joka on itse asiassa aivan Tsi Tsin vieressä, museon takana. Kahvilan isäntä ottaa iltaisin itse kitaran käteensä ja musisoi pienen yleisön iloksi ikivihreitä, jazzahtavia kappaleita. Erittäin hyvä paikka lasilliselle viiniä tai olutta.


Isoja konsertteja järjestetään esimerkiksi Apollon Palacessa, Ostriassa ja Muses’issa. Ne sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, mutta taksimatkat on valmiiksi hinnoiteltu eivätkä ole juuri kymmentä euroa enempää. Kaikista musiikkitapahtumista tiedotetaan näkyvästi julisteissa eri puolilla kaupunkia. Netti ei ole lyönyt läpi tiedotuskanavana.


Päivisin aution oloinen, taksiasemalta uimarannan alkuun ulottuva kadunpätkä muuttuu öisin diskoksi. Sen varrella on yökerhoja toinen toistaan vastapäätä, ja sen kyllä kuulee. Korvatulpat voivat olla hyvä vaihtoehto niissä vieraileville, eikä tämä ole vitsi. 


Nuorisomme puhui elämyksestä, kun katsastivat paikallisten nuorten tapoja toukokuisena perjantain ja lauantain välisenä yönä. Eivät kuulemma ennen ole nähneet, että yökerhossa tanssitaan kansantansseja aamukuuteen. Kokemus oli nimenomaan positiivinen, paitsi että seuraavana päivänä korvat soivat.



Katse menneisyyteen


Museo on keskellä kaupunkia, sen kokoelmaan on tutustumisen arvoinen. Se ei ole suuren suuri, isoa osaa päiväohjelmasta sen paremmin kuin budjetistakaan käynti ei lohkaise. 

Ierápetran historiaan kuuluu monia käänteitä turkkilais- ja venetsialaisvalloittajineen, siitä löytyy tietoa esimerkiksi Kreeta.infon sivuilta.



Kaupunki kätkee vanhemmat kerrostumansa visusti alleen, paikalla lienee asuttu tuhansia vuosia. Kuten kirkkojen ja linnoituksen seiniä tarkastelemalla voi päätellä, varhaisempien kulttuurien rakennelmat on kierrätetty uusien monumenttien ja varmasti ihan arkistenkin rakennusten materiaaleina. Paikoin historia, pääasiassa roomalaisaikainen, kuitenkin vielä pukkaa pintaan: kaupungissa on meneillään jokunen kaivaus. Esimerkiksi Mirtokseen menevän tien varressa on kaivettu esille osa roomalaista teatteria.


Vanha kaupunki on tutustumisen arvoinen. Pikku kujilla eksyy taatusti, mutta ei joudu kuitenkaan hukkaan. Ranta löytyy aina. Toisin kuin muissa Kreetan kaupungeissa, vanha kaupunki ei ole ”museo”, jossa on vain hotelleja ja turistikauppoja, vaan täällä oikeasti asutaan. Useimpiin koteihin pääsee autolla oven eteen, kun tuntee reittinsä, vaikkei kapeista kujista uskoisi. Se on varmaan selitys alueen asuttuna pysymiselle.



Ympäristön kyliinkin kannattaa pistäytyä. Alle vuokra-auto taikka skootteri ja hurautus Vainiaan, Katohorioon tai Kentriin, ja olet uudessa maailmassa. Kasvihuoneiden ja pienteollisuuden välistä löytyy kyläidylli pikku kujineen. Ehkä aito Kreeta löytyykin juuri näistä kylistä?

Kreetalta: Jykä ja Lissu

Dafni-bokserin seikkailut Kreetalla: http://koiramainenkreikkakeikka.blogspot.fi/

Kreikan-matkailua meidän silmin: http://tavernaikosi.blogspot.fi/ 

You may also like...

2 Responses

  1. Lennu sanoo:

    Hei! Kiitos mahtavasta kuvauksesta. Pitää harkita Ierapetraa lomakohteeksi.

  2. Lissu sanoo:

    Hei Lennu! Kiitos palautteesta. Tervetuloa Ierapetraan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *