Kohti uutta Kreetan kesää!

Huhtikuussa Kreetalla on jo ihan kuin Suomessa parhailla kesäkeleillä: lämmöt nousevat yli kahdenkympin ja sää on aurinkoista tai puolipilvistä. Pohjoispuolella on koettu jopa kolmenkympin helteet, mikä ei kai ole ihan tavallista. Viileä tuuli taittaa kuitenkin vielä lämpötilat niin, ettei tule tukalaa.

Linnut livertävät! Mustarastas on lainannut laulunpätkän auton varashälyttimestä, sen luritus naurattaa. Viime kesänä kuulimme kyseisen auton hälyttimen monet kerrat, kai siinä oli jokin vika.

Peipposet laulelevat vielä harvakseltaan. Ovatko ne muuttaneet pohjoiseen vai vievätkö pesäpuuhat niiden ajan? Talitintillä näyttää olevan jo poikue lennossa, varpuset pesivät kattotiilien alla. Myöhemmin siellä on varmasti niille liian kuuma.

Naapurin lampaat ja vuohet ovat karitsoineet. Suloiset lapsukaiset kirmailevat ja leikkivät emojensa ympärillä. Ne eivät huolehdi huomisesta, vaikka ehkä pitäisi, onhan pääsiäinen jo aivan ovella. Silloin karitsanliha paistuu ja maistuu 40 päivän paaston jälkeen kreetalaisille!

Öisin sirkat sirittävät, mutta kaskaita ei vielä kuulu eikä näy. Sen sijaan jokilaaksoissa ja kasteluputkien vuodoista syntyneissä kosteikoissa kurnuttavat sammakot. Jokin pieni eläin on pesinyt Miton konepellin alla ja nakertanut sen fyllinkeihin pesän. Emme tiedä, mikä se on; ainakaan rotanloukkuun se ei ole mennyt.

Uusi aluevaltaus

Testasimme, miten Moto Guzzi Nevada soveltuu maastoajoon. Hyvin soveltui! Ajoimme huikean hienon pätkän pienestä Rizan vuoristokylästä Hristokseen, toiseen yhtä pieneen, puoliautioon kylään rotkon partaalla. 

Ajoreitti noudatteli Dikti-vuoriston helmapoimuja ja sukelsi välillä mäntymetsiin, välillä kurotteli rotkojen ylle. 

Koko metsä soi mehiläisten surinaa! Alueella on runsaasti mehiläistarhoja.

Näkymät meren suuntaan Mirtosta kohti olivat karun kauniit. Kyseinen alue on palanut suuressapalossa kymmenkunta vuotta sitten ja maasto on pysynyt melko autiona.

Kuun puolivälin paikkeilla syttyi uhkaava palo aivan Anatolin kylän alapuolella, meiltä on sinne viitisentoista kilometriä. Tuli tuhosi kymmenkunta hehtaaria kasvillisuutta mutta myös taloja ja kasvihuoneita. Onneksi tuuli suoraan pohjoisesta kohti merta, joten palo ei riistäytynyt ylös vuorille ja sisämaahan. Kahdeksan boforin myräkkä lietsoi palamaan jo pari päivää aiemmin sammutetun maastopalon, joka puolestaan lienee lähtenyt nuotiosta viljelyksiltä.

Tuulahduksia kotimaasta

Turistit ovat lentäneet saarelle kuin muuttolinnut Pohjolaan ja tuoneet kesän tullessaan! Tosin meidän ensimmäiset ”kesävieraamme” joutuivat vielä turvautumaan muihin kuin suoriin yhteyksiin, kun tulivat hakemaan kesän esimakua huhtikuun alussa. Hyvin toimiva yhteys oli kuitenkin ollut Aegean Airlinesillä: Helsingistä lyhyellä välilaskulla Ateenaan ja sieltä Iraklioniin.

Paikalliset turistielinkeinojen harjoittajat ovat huolissaan lievästä turistikadosta, alkusesonki on ollut hiljainen. Arvellaan, että jälleen kerran median vääristämä kuva Kreikan tilanteesta hankaloittaa maan elpymistä kriisistä. 

Kun ei vauhkota rahan riittämisestä tai valuutan vaihtumisesta, näytetään kuvia pakolaismassoista. Otsikkona on Kreikka. Maa on kuitenkin hyvin sirpaleinen ja suuri, eivätkä kaikki saaret ole ihmissalakujettajien reiteillä. Esimerkiksi Kreetalla ei muita pakolaisia ole kuin ne tulossa olevat pari tuhatta, jotka Kreikka sijoittaa aikanaan tänne turvaan. Tänne siis mahtuu!

Meidän lomalaistemme viikolla säät olivat mitä mukavimmat, mekin heitimme talvihaivenemme Libyanmereen (kunnon turkkia ei ole tarvinnut täkäläisessä talvessa kasvattaa). Tuuli nostatti loppuviikoksi kunnon laineet, emmekä enää uineet, mutta seurueen ammattivalokuvaajaa oli mahdotonta saada pysymään poissa tyrskyjen seasta.

Saimme esitellä vielä melkein vihreää Etelä-Kreetaa, tosin koko talven kukkineet ja maaston viherryttäneet nuokkukäenkaalit alkoivat nopeasti ruskettua ja heinäkasvit huojuvat kultaisina kuin tuleentunut vilja. 

Oliivitkaan eivät nyt ole vihreitä, niin paljon pientä, vaaleaa kukkaa niissä on, että yleissävy on harmaanvalkoinen. Hiekkarannalla kukkii pieniä silkkiunikoita, ja vuorilla kreetankallioherneet olivat kauneimmassa kukassa.

Teimme mukavia retkiä lähikohteisiin: Milonasin vesiputoukselle, Agios Ioanniksen rauniokylään, Dikti-vuorten kyliin ja Sarakinan rotkoon. 

Agios Nikolaoksessa pistäydyimme jäätelöllä Dodonissa, vakiopaikassamme, jossa saimme taas ylen ystävällisen vastaanoton. Sinisellä sillalla ja Pohjattoman järven rannalla kuljeskeli jo matkustavaisia, mutta hyvin rauhalliset olivat vielä tunnelmat. 

Elunda hieman pohjoisempana oli vierailun arvoinen, ystävämme palasi sen maisemiin yli kolmen vuosikymmenen jälkeen!

Mirtoksessa Yanniksen Katerina-ravintola esiteltiin itsestään selvänä kohteena suomalaisille. Syötiin taas kerran ihan tolkuttoman hyvin – ja paljon! Ierápetran yö sai nähdä vaaleaa väriä, kun pistäydyimme kuuntelemassa hyvää kreetalaisbändiä musiikkibaari Vengerassa: Giorgis Fasoulas & Kostas Kallergis. Vieraamme innostuivat jopa tanssimaan paikallisten joukkoon! Siinä yksi asia, joka ei taida tälläkään reissulla itseltä luonnistua. Musiikki kyllä saa jalat vipattamaan, mutta aivot eivät vastaanota askelkuvioita.

Linkki Petri Jauhiaisen valokuviin: http://petrijauhiainen.net/structuralchange/

Kreetalainen elämysmatka

Toiset vieraat poikkesivat seuraavalla viikolla pohjoisrannikolta, Plataniaksesta, vuokra-autolla. Sieltä ajelee pohjoisen hyvää moottoriliikennetietä tänne kolmeen – neljään tuntiin. Kahvistelun jälkeen änkeydyimme meidän Mitoomme, tarkoituksena kiertää mukava lenkki vuoristossa reittiä Ierápetra – Anatoli – Malles – Mirtos, mutta teimmekin matkasta Ikimuistoisen Seikkailun.

Vähän ennen Anatolia väistimme vastaantulevaa autoa sillä seurauksella, että tien reunassa ollut teräväreunainen kuoppa puhkaisi oikean eturenkaan ja vaurioitti takarengasta. Pysähdyimme välittömästi kolauksen jälkeen katsastamaan tilannetta, ja oli heti aivan selvää, että autolla ei ajeta metriäkään: eturengas oli aivan hajalla. Mitä tehdä? Kutsutaan ystävät apuun!

Eipä aikaakaan, kun Yannis jo ajeli paikalle, eihän Mirtosiin ollut kuin kymmenkunta kilometriä ja ravintolan aukaisemiseen vielä jokunen tunti aikaa. Saimme ensi hätiin käsiimme kylmät Mythokset. Ystäväpariskunta jaksoi myhäillä vielä iltamyöhään ”Yanniksen selviytymispakkausta”. Yannis soitti vakuutusyhtiöömme, mikä sujui varmasti paljon helpommin kuin että olisimme itse yrittäneet sumplia asiaa englanniksi, kreikasta nyt puhumattakaan.

Sitten odoteltiin hinausautoa. Yllättävän hyvin saimme aikamme kulumaan. Katsastimme tien pientaren kukkivat kasvit: Kreetan ”ebony” eli kreetankallioherne alkaa alarinteillä jo lopetella, ja sen kauniit punaiset töyhdöt muuttuvat ankean harmaiksi. Piiskaherneet sitä vastoin aukovat isoja sitruunankeltaisia kukintojaan. Villiporkkanat kukkivat valkoisina ja vaaleanpunaisina.

Ympäröivät kalliot panivat miettimään saaren geologiaa. Rotkoja riittää, ja hurjia kalliopaasia törröttää siellä täällä, kuin ne olisi viskottu sikin sokin jossakin painajaismaisessa tulivuorenpurkauksessa tai muussa hävityksessä. Tai ehkä hävitys on väärä sana, kun lopputulos on näin kaunis saari!

Tuli todistettua myös omituinen luonnonilmiö, kun eteläiselle merelle alkoi muodostua pyörteilevä sumuseinämä, joka kasvoi lähetessään. Ei aikaakaan, kun Ierápetra oli peittynyt sumuun. Olimme parin sadan metrin yläpuolella, joten meihin saakka sumu ei yltänyt, eikä kovin pitkälle sisämaahan. Vieraamme kertoivat, että samanlainen sumu oli pitänyt Hanian seutua syleilyssään edellisen päivän.

Tieteen Kuvalehden nettisivut selittävät, että kyseessä on merisumu. Tavallisesti se leviää mereltä rannikolle päivän mittaan. Keväällä ja alkukesällä ilma on usein lämpimämpää kuin merivesi. Lämpö alkaa virrata kylmälle merelle. Kohdatessaan meren ilma jäähtyy, vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi, ja syntyy sumu. Sumupilvi leviää usein sisämaahan ja tasoittaa eri alueiden välisiä lämpötilaeroja.

Hinausauton kuljettaja oli samalla vakuutusyhtiön edustaja. Hän kuvasi auton vahingot ja tien reiät ja kertoi, että vakuutuksemme ei periaatteessa olisi korvannut hinausta. Se menisi kuitenkin tässä tapauksessa valtion piikkiin, koska vika ei ollut meidän vaan tien.

Ennestään tuttu huoltamo sai meiltä jo toisen rengastilauksen. Firman isäntä Mihalis liittyi teiden kuntoa päivittelevien kuoroon. Samaa virttä lauloi taksikuski, joka vei meidät kotiin Koutsounariin. Syynä ongelmiin on tietysti huono talous: kun rahat eivät riitä, niin rahat eivät riitä. Valtion kannattaa kai maksaa hinauksia ennemmin kuin korjata teitä.

Seuraavana päivänä teimme kesken jääneen kierroksen ystäviemme vuokra-autolla. Vaikka olemme nähneet Anatolin ja Malleksen väliset näkymät jo kymmenkunta kertaa, emme itsekään väsy niiden katselemiseen, ja vuodenajat tuovat maisemaan omat värinsä. Helmikuussa maastoa kirjoivat kukkivat mantelipuut, nyt ylhäällä rusottivat täydessä kukassa kallioherneet, kistukset ja salviat.

Vieraat lähtivät lounaan jälkeen paluumatkalle eteläistä reittiä kohti Haniaa. Timbakin ja Rethimnonin kautta reitti on hitaampi kuin Irakionin ohi ajamalla, mutta maisemat olivat kuulemma palkinneet vaivannäön.

Saimme olla neljä päivää ilman autoa. Uudet renkaat tilattiin Ateenasta, onneksi vanteet eivät olleet kärsineet iskuista. Moottoripyörällä oli vaihteeksi kiva pöräyttää kauppareissulle; eipähän tullut turhia heräteostoksia. Täkäläinen nyt tietysti kuljettaa skootterilla vaikka nelihenkisen perheen ja koiran ja vielä viikon ostokset, mutta meistä on mukavinta, kun tavarat mahtuvat satulalaukkuihin.

Lämpömittarin arvot ovat laskeneet vähän kuun alun hellelukemista, mutta yöt tuntuvat lämpenevän tasaisesti, mikä kertoo maan keräävän itseensä aurinkovoimaa. Pitkiä housuja ei juuri enää tarvitse muuten kuin auringon laskettua. Turistibussit hurauttelevat päätiellä ja hotellien salkoon nousee eri kansallisuuksien lippuja.

Ierápetrassa rantakaistale on jälleen kaventunut leveästä bulevardista kujanjuoksutaipaleeksi, jossa saa väistellä turistikauppiaiden tarjouksia oikealta ja vasemmalta. Kalenteri täyttyy ystävien ja sukulaisten matka-aikatauluista. Lapset ja serkut ovat tulossa kylään. Toinen kesämme Kreetalla on alkamassa.