Mitä Kreetalla voi tehdä talvella 2

Kansallispäivän paraati 25.3.


Kevättalvi on Kreetalla tietysti ennen kaikkea pääsiäisen aikaa. Palataan sen juhlintaan myöhemmin. Karnevaalikulkue oli upea, mutta paraateja on toki muitakin: syksyllä ohi-päivä ja 25. maaliskuuta Kreikan kansallispäivä.



Sotilasparaati järjestetään pääkaupungissa, mutta kylissä ja kaupungeissa on omat kulkueensa ja rituaalinsa. Ierapetrassa marssittiin koululaisten, partiolaisten, urheiluseurojen, poliisin ja palokunnan voimin. 


Sitten olikin taas aihetta kokoontua tavernaan istumaan ystävien kanssa. Jorgos ja Nikos Stratakis esiintyivät La Strada -pizzatavernassa. Seurueemme juhli paitsi itsenäisyyspäivää, myös vanhimman osallistujan, Agelikin,  94. syntymäpäivää.




Kukkia, myrskyä ja maanjäristyksiä


Olemme lähes päivittäin seuranneet Suomen uutisia netistä, joten säistäkin olemme pysyneet kärryillä. Tietysti olemme ottaneet kaiken ilon irti paukkupakkasista ja räntäsateista, kun ei ole tarvinnut tehdä ensimmäisiäkään lumitöitä eikä rapata jäätä auton ikkunoista! Enimmäkseen on aamuisin voinut todeta, että aurinko paistaa. Viimeisen kerran uimme joulupäivänä. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta vesi oli aikamoisen vilpoista.


Anatolin kylä ja
lumiset Dikti-vuoret

Lämpötila taisi jonakin tammikuisena yönä käväistä kuuden asteen tuntumassa, ja pari alle kymmenen asteen päivää oli. Silloin tällöin taivas on ollut pilvessä, enimmäkseen kuitenkin niin, että rannikolla tässä Ierápetran tuntumassa oli aurinkoinen kaistale. Jos pilvet ovat pyörineet vuorten yllä pohjoistuulella, olemme niiden hälvettyä päässet ihastelemaan Dikti- ja Ida-vuoriston valkoisia lumihuippuja. Kaunistahan se lumi on, kun ei tunge liian lähelle!


Valitettavasti on kyllä viluttanutkin, vaikka lämpötilat ovat koko ajan olleet Suomen kesälukemissa. Tottumiskysymys kai se on. Talot eivät ole eristettyjä niin kuin Suomessa, ja sisätiloja lämmitetään ”täsmätyylillä” takoilla ja pattereilla, ei koko rakennusta kerralla ja jatkuvasti.


Kotimainen tuulipuku, jopa ajoittain kevyttoppapuku, on koiralenkeillä ollut aivan tarpeen. Muutenkin ylle on valikoitunut villatakkia ja toppaliiviä sekä pitkää housua. Tosin nyt maaliskuussa alkaa jo aurinko lämmittää riittävästi, niin että sortsit voi kaivaa esiin vaatekaapin pohjalta.

Luonto on näyttänyt talven aikana meille kauneimmat kasvonsa ja pelottavimmat puolensa. 


Ei ikinä uskoisi, miten vihreää ja kukkivaa täällä voi näin keväällä olla! Päivänkakkaramaiset margaritat ovat kasvattaneet valtavia puskia katujen varsiin, violetit malvikit tuovat joukkoon oman särmänsä, ja tietysti pelargoniat jaksavat kukkia aina vaan. Appelsiinipuut lemuavat kuin hajuvesitehdas. Mimosaksi kutsutut pajumaiset akasiat ovat ihan täpötäynnä pieniä, pyöreitä, keltaisia tupsukukkasia.



Yhtenä päivänä maaliskuun puolivälissä ilmavirtaus tuli voimakkaana etelästä, ja olemme kokeneet ensimmäisen hiekkasateemme. Maisema oli kellanpunaisen udun peitossa, olisimme voineet olla Marsissa. Aamulla piti auto pestä, se kun oli yöllisen saderipsauksen jäljiltä muuttunut pantterikuviolliseksi.





Aallot lyövät Ierapetran rantaraitille

Helmikuun kahdeksantena saarellamme myrskysi kunnolla. Aamulla tuuli kovaa, joten käytimme koirat lyhyellä lenkillä. Jo silloin tuuli oli kaatanut vanhan antennin talon katolla ja irrottanut muutamia kattotiiliä. 




Jykä kävi varmistamassa, että trailerimme hieman konstikas kuomu on kunnolla lukituksissa. Lenkiltä palatessa siirsimme auton pois talon edustalta, sillä näytti siltä että tiiliä tulee alas lisää. 


Ennätimme keittää hädin tuskin kahvit, kun Jykä ponkaisi ylös: ”Mikä siellä kolisee?” Traileri oli lähtenyt omille teilleen. Kuomun-pahus oli kuitenkin auennut ja noussut purjeeksi, jonka avulla kärry oli loikannut yli renkaiden edessä olevien kiilojen. Se oli runtannut ruotsalaisten naapuriemme Renaultin apukuskin oven sisään, sitten änkeytynyt sen ja viereisen aidan välistä auton kylkeä raapien. Juuri, kun Jykä kerkesi rappusille, kärry tömähti oman automme perään. Onneksi niin, eikä jatkanut kadulle ja mäkeä alas!


Traileri piti hilata paikoilleen varovasti,

mutta tästä raosta se oli ängennyt karkuteille!

Saimme villiintyneen vaunun kiinni viime hetkellä ja kuomun kiskottua alas ennen kuin se ehti kolhia autoamme pahemmin. Ympärillä pauhasi 10 boforin myrskytuuli. Ei auttanut kuin köyttää kärry niille sijoilleen ja odottaa. Onneksi onnettomuudessa meillä on kärryssä suomalainen vakuutus, joka ymmärsi meitä hädässä ja korvasi vahingot.




Toinen jännittävä luonnonmullistus meni osaltamme ohi ilman vaurioita. Myrskyä edeltävänä yönä oli alueellamme useita maanjäristyksiä. Voimakkain, 4,6 Richterin tärinä, herätti meidät keskellä yötä. Vaatekaapin ovet kolisivat voimakkaasti, juuri muuta emme ehtineet havaita ennen kuin järistys oli jo ohi.


Aamulla netistä tutkailimme, että järistyskeskus oli vain muutaman kilometrin päässä meiltä, etelässä, meren alla. Useita pieniä jälkijäristyksiä oli myös mitattu eri puolilta ympäristössä. Järistykset ovat täällä tavallisia, kuten voi huomata, jos vilkaisee netistä vaikkapa sivua seismoi-live.gr . Meidän jytinämme oli luokiteltu viiden kohdan asteikolla keskimmäiseen kategoriaan.



Nyt, kun kevätpäivän tasaus on jo takana ja kesäaikakin vaihtunut, alamme odottaa helteitä ja turisteja! Ennen kuin nämä kesän merkit ilmaantuvat, nautiskelemme vilpoisista tuulista, mukavista kävelykeleistä ja kukkivasta luonnosta.


Oliivipuukin kukkii kohta!




Piikkipensaan muodonmuutos

karvapiikkivihma


Tällainen se on kesäisin:

ei mitään asiaa pensaikkoon!


Pientä vihertymistä havaittavissa


Pian kukkia tulvillaan!

Kreetalta: Jykä ja Lissu

Dafni-bokserin seikkailut Kreetalla: http://koiramainenkreikkakeikka.blogspot.fi/

Kreikan-matkailua meidän silmin: http://tavernaikosi.blogspot.fi/ 

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *