Annan Kreetablogi: Appelsiinikukkien aikaa

Jos nyt juuri olisit Kreetalla: Ajaisit autolla tai mopolla tai polkupyörällä Haniasta etelään, kohti Agian ja Alikianoksen kyliä, yli vanhan yksikaistaisen kivisillan, joka kuljettaa tietä kohti Sougiaa. Huumaava appelsiininkukkien tuoksu kietoutuisi ympärillesi, niin vahva, ettei sitä voisi ohittaa. Edes auton ikkunaa ei tarvitse avata, vahva appelsiiniaromi tunkeutuu sisään, Milo-koira työntää kuonoaan penkkien väliin. Puut ovat täynnä valkeita kukkia, niiden alta erotan myös koko joukon kypsiä appelsiineja.

Palasin vuorten yli etelärannikon tarkastuskäynniltä, tutkimasta Irinin-rotkon vesitilannetta. Ajoin tuota nimenomaista tienpätkää toissa-aamuna ja eilen iltapäivällä. En muista koskaan nähneeni alueen appelsiinipuita tällaisessa juhla-asussa. Niiden tuoksu on lähes pökerryttävä, sitä pysähtyy nuuhkimaan, katselemaan lumisia vuoria vasten kuvastuvia valkean- ja oranssinkirjavia puita.

Kevään ensimmäinen työrupeama ryhmien kanssa eri puolilla Kreetaa hellittää hiukan, ehdin käyskennellä kotona, katsella kevään kasvua Mesinmäellä. Viiniköynnökset ovat saaneet pienet lehdet, viinirypäletertut ovat nupuillaan, kvittenpuu on kukkinut. Tosin se onneton kukki juuri silloin, kun Kreetan yli riehui raivoisa myrsky pari viikkoa sitten: kukkien suuret, valkeat terälehdet varisivat tuulen mukaan, nyt jää nähtäväksi, pystyykö puu tekemään isoja hedelmiään syksyllä poimittavaksi. 

Naapuri on yllättäen kylvänyt viereiseen oliivilehtoon härkäpapuja. Ne ovat yli puolimetrisiä ja kukkivat parhaillaan. Yleensä tämä naapuri on jättänyt oliivipuiden alustat kesannolle. Niin moni muukin täällä viljelee yhä enemmän omaa ruokaansa. Kuria-Annan härkäpavut ovat jo valmiita poimittavaksi.
Poikkean papupellolle hänen kanssaan ja saan oppitunnin härkäpapujen valmistamisesta: pavut ja pienet pehmeät palot haudutetaan oliiviöljyssä, paljossa oliiviöljyssä, hän täsmentää useaan kertaan. Lisäksi mukaan suuri sipuli ja paljon valkosipulia. Puolessa välissä kypsymistä lisätään mukaan pari latva-artisokan sydäntä. Se toinen tapa syödä näitä juurikypsyneitä papuja on yhtä yleinen: riivitään pavut paloistaan ja syödään sellaisenaan palanpainikkeena lasillinen rakia. Käymme saman tien hakemassa pari latva-artisokkaa papupellonlaidalta. Tyhjennetyt pavunvarret jätetään paikoilleen kuivumaan, myöhemmin ne käytetään oliivipuiden lannoitteeksi. Tätä lienee naapurikin ajatellut istuttaessaan oliivilehtonsa täyteen papuja.

Toisten naapureiden helmikuussa syntyneet kilipukit ovat kasvaneet reippaiksi, ne hyppelevät innokkaina emovuohen ympärillä. Näiden naapureiden vuohilaumaan syntyy joka kevät ainakin neljä uutta pikkukiliä. Ne asustavat emonsa kanssa lähes puolivuotiaiksi joko tässä lähilaitumella tai naapureitten kotipatiolla ennen kuin ne viedään muiden vuohien mukaan yhteislaitumelle.


Huhtukuu on päättymässä, vieläkään ei Kreetalla ole kesä. Aamuisin on vilpoista, lämpöä Mesinmäellä nipinnapin yli kymmenen astetta, pilvet kerääntyvät öisin, silloin tällöin ripsahtaa pieni sade. Päivänmittaan lämpöä tulee lisää, kaupunkiin jo ilmestyneet matkalaiset kulkevat kesävaatteissa, mutta illat viilenevät taas auringon laskettua, pitkähihaiselle löytyy käyttöä. Yhdestä kuitenkin tietää talven jääneen taakse: iltapäivän kahvi on vaihtunut lämmittävästä kupillisesta frappeen eli kylmään kahviin.