Annan Kreetablogi: Apteran kukkivat mantelipuut

Uhmasimme kaikkia säätiedotuksia, ne lupasivat keskipäivästä alkaen vihmovia sateita kaikkialle läntisellä Kreetalla. Kotimatkalla sitten arvioimme tihkun kestäneen viitisen minuuttia. Haimme sunnuntairetkellelähtiessämme mukaan pari ystävää ja ajoimme Hanian suuntaan. Kohta Kalivesin ja Kalamin tienhaaran jälkeen nousimme kiemuraiselle pikkutielle ja ajoimme 150 metrin korkeuteen ihailemaan näköalaa yli Soudan lahden ja kulkemaan vanhan Apteran arkeologisilla kaivauksilla.

Kallionkielekkeellä vilkkaasti liikennöidyn kansallistien yläpuolella seisoo vanha linnoitus. Monet Kreetan matkaajat ovat sitä katselleet, sen näkee kansallistietä Rethimnonista tultaessa siinä Kalivesin kohdalla suoraan edessä. Linnoitus on turkkilaisten rakentama varustus 1800-luvulta, sen pyöreistä torneista valvottiin Vamoksen laaksoa ja Soudan lahtea. Linnoitus on edelleen hyvässä kunnossa, historian kirjat tietävät, että sitä käytettiin jonkin aikaa Megalo Horafin kouluna turkkilaisten lähdettyä Kreetalta.

Maasto linnoituksen ympärillä on tasaista ja helppokulkuista, jyrkät kallioseinämät ympärillämme saavat aikaan pientä huimasta, linnoitus on ollut vaikeasti valloitettava. Näköala yli Soudanlahden on mykistävä. Näen lentokentälle, Hanian kaupunkiin, vastapäisen rannan talot ovat tulitikkulaatikon kokoisia. Lahdella kulkee muutama pieni alus, niistä näen vain jälkeen jäävän vanan vedessä. Kaikkialla linnoituksen ympärillä kukkii anemoneja, kruunuvuokkoja, niitä on sadoittain punaisia, sinisiä, liloja, pinkkejä vihreän ruohikon keskellä.

 
Jatkamme jalan Apteran kaivausalueelle. Täällä on aivan hiljaista, portit ovat auki, mutta lippuluukulla ei istu kukaan. Apteran mantelipuut kukkivat valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin. Ne reunustavat tätä hämmästyttävää aluetta, täällä historian aikakaudet solahtavat toistensa lomaan: Jäljellä olevista rakennuksista ja raunioista näkee kuinka edellisen aikakauden rakennusmateriaalit ovat saaneet siirtyä uusiokäyttöön seuraavaan aikakauteen.

Aluetta ympäröi kolme ja puoli kilometriä pitkä ikivanha kivimuuri. Se sulkee sisäänsä muistoja kahden ja puolen tuhannen vuoden ajalta. Portinpielessä on hellenistisen ajan pyhätön rauniot, alueen toista laitaa hallitsevat valtaisat roomalaiset vesisäiliöt. Nyt ne näyttävät hiukan uhkaavilta, sisältä lehahtaa lentoon kyyhkysparvi.

Keskellä pihaa kohoaa evankelista Johannekselle omistettu luostari, joka lopetti toimintansa vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten. Luostarin pienen kirkon seiniä koristavat evankelista Johanneksen ikonit. Luostarirakennuksen yläkerran savupiipusta tupruaa savua – Apteran tämänpäivän vartijat lämmittelevät suljettujen ikkunaluukkujen takana.  

Kaikkea ei kuitenkaan saa nähdä tänään. Eteläiset kaivausalueet, joilla nyt tehdään tutkimuksia, on suljettu paksuilla ketjuilla ja suurilla lukoilla. Aidan taakse jäävät niin alun perin hellenistiseltä ajalta oleva amfiteatteri kuin doorilaisaikaiset hautausmaa-alueet. Kurkistelemme aidanrakosista, mutta suurimman mielenkiinnon saa osakseen alueella valtoimenaan kasvava villipersilja. Keräämme salaatinmaustajaa isot niput kotiinviemisiksi.