Annan Kreetablogi: Cikadoja etsimässä

Lähden aamukävelylle koiran ja kameran kanssa, etsimään cikadoja, laulukaskaita. Niitä on kaikkialla Kreikassa varmaankin miljoonittain, mutta niitä on vaikea löytää. Tuntuu kuin ne hiljenisivät kun niitä lähestyy oliivilehdossa. Juuri se puu, jonka alla seison on äkkiä aivan äänetön. Niillä on suojanaan myös melkoinen maastopuku. Kotiin palatessani reilun tunnin kuvausmatkan jälkeen olen tutkinut useita puita lähitienoilla, monet kantavat hedelmää nyt kesäkuumalla, syksyn sato on kypsymässä. Ja missä puussa cikada luurasikaan!

Tässä kuvassa on cikada sulautuneena taustaansa. Tämä cikada, laulukaskas on suurehko hyönteinen, joka elää suurimman osan elämäänsä, jopa useita vuosia useissa eri toukkavaiheissa useimmiten maan alla. Kun se sitten aikuistuu, jäljelle jää kiniinikuori, näitä näkyy joka puolella puiden rungoilla, seuraavassa kuvassa kauniilla vanhalla oliivipuun kaarnalla.

Kreetalla olen tavannut noin viiden sentin mittaisia cikadoita, ne muistuttavat suuria kärpäsiä, joiden silmät ovat pään molemmin puolin. Muuta ruumista pidemmät siivet ovat kauniit läpikuultavat ja nämä kesän konserttimestarit lentävät aika päättömästi lyhyitä matkoja. Vain urokset laulavat. Eikä niiden laulu nouse kultakurkusta vaan takaruumiissa sijaitsevista äänielimistä. Mitä kuumemmin aurinko porottaa, sitä kovempaa laulu kaikaa!
 
Mutta matkallani tutkin muitakin puita, hedelmiä kantavia.

Alapihan saksanpähkinäpuussa kypsyvät pähkinät pehmeän vihreän kuoren suojassa.

Pienet makeat päärynät odotuttavat vielä.

Pihallani kasvaa tämä kumma kvittenhedelmäpuu. Sen nukkaisista kolhiintuneen näköisistä hedelmistä valmistetaan lähinnä ”lusikan makeista”, makeaa herkullista hilloketta.

Pienet oliivit antavat ensi talvena kaunista öljyä.

Janniksen viinitarhan rypäletertut kypsyvät syyskuussa poimittaviksi.

Granaattiomena alkaa muistuttaa itseään, kestää vielä muutaman kuukauden ennen kuin niitä poimitaan.

Ja tässä se cikada, laulukaskas on puunrungon kainalossa, melkein huomaamattomana. Jos kuvaa katsoo oikein tarkasti, voi vasemmassa alareunassa nähdä toisenkin. Ihmeellistä, että noin pienestä ja näkymättömästä lähtee niin kova ääni, koko kreikkalaisen kesän tunnusmusiikki.