Annan Kreetablogi: Falassarnan salaattiranta

Koskaan ennen en ollut nähnyt merifenkolia syötäväksi valmistettuna, saatikka maistanut tämän kesän lopulla rannoilla kukkivan kasvin meheviä lehtiä. En, ennen kuin viivyin parin vapaapäivän iltana Falassarnalla, tuolla luoteisen Kreetan alavalla tasangolla turkoosinsinisen meren rantamilla. Yllättävät lehtiruusukkeet lautasella maistuivat varsin vihreältä, suolansa tämä horta kerää varmaankin meren aalloista.

Falassarnan rantatavernan kuistilla kääntelin lehtiä lautasellani, muodoltaan ne muistuttivat oliivinlehtiä, mutta oliivi ei tee tällaisia ruusukkeita. Keittiöstä löytyi Kapetan Nikolasin tavernan emäntä. – Kritamo, hän sanoo ja näyttää suurta kulhoa, siinä tätä lehdykkää lilluu etikkaliemessä.

Saan oppitunnin kasvin käytöstä. Tämän syykukkijan lehtiä kerätään Falassarnan rannoilla pitkin loppukesää ja syksyä. Lehtiä kiehautetaan muutaman minuutin ajan, sen jälkeen ne upotetaan etikkahauteeseen, siinä ne säilyvät pitkään. Toinen vaihtoehto on käyttää ne välittömästi oliiviöljyn ja etikkatilkan ryydittämänä. Käännän emännälle kasvin suomenkielisen nimen – maratho tis thalassas. Hän miettii ensin hetken hämmästellen, näyttää sitten löytävän ymmärtävän yhteyden nimen ja kasvin ulkonäön välillä – molemmat kuuluvat sarjakukkaisiin ja niiden kukat muistuttavat toisiaan.
Merifenkolilla on täällä muitakin nimiä – salberi tai amaranthos tis thalassas, tätä olen nähnyt käännettynä nimiksi ’meren yrtti’ tai ’meren kuihtumaton’ (amaranthos= se joka ei kuihdu).  Kirjoitin tästä kasvista Kreeta.infon Kreetan kasvit  –sarjassa juuri syksyn kukkijoiden otsakkeen alla, katso lenkkiä.   Kasvin lehdet sisältävät monia vitamiineja sekä jodia, niinpä merimiehet keräsivät sitä suojautuakseen keripukilta.

 

Palaan pöytääni katsomaan Kreetan kauneinta auringonlaskua, suuri appelsiini laskee läntiseen mereen. Täälläkin tapahtuu se sama kuten kaikkialla Kreetan auringonlaskurannoilla: juuri ennen auringon vajoamista mereen vallitsee hiljaisuus. Kaikkien katseet kääntyvät ulapalle ja horisonttiin, puhe lakkaa. Vaikutumme varmaan samalla tavalla kuin tällä tasangolla jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua asustaneet. Juuri ennen pimeän laskeutumista viimeinenkin kalastajavene palaa satamaan.

 

 

Rantatavernassa istuksii kymmenkunta asiakasta. Falassarnan eteläranta on aina hiljaisin, pohjoisella puolella sijaitsevat suuremmat majatalot ja tavernat vetävät näin sesonkiaikaan enemmän matkailijoita. Täällä eteläpuolella sijaitsevat rantatasangon suurimmat kasvihuonealueet ja pieni kalastusvenesatama, työhyörinä alkaa varhain aamulla.
Puolilta päivin rannalle kerääntyy matkailijoiden joukko, heitä tuodaan lava-autoilla kauimmaisista hotelleista. Satamasta lähtee pieni laiva Gramvousan niemenkärkeen Balosin laguunirannalle viemään auringonpalvojia lämminvetisille hiekkarannoille.

Pakkaan autoni ja ajan takaisin Hanian Plataniakseen. Vietän siellä päiväsajat näinä vapaapäiväni kreetalaisten tanssien kurssilla, opettelemassa askelkuvioita ja rytmejä, joissa saaren suoraryhtinen poljento ja keinahteleva tunnelmallisuus yhdistyvät. Mukava seura ja inspiroiva kreetalainen kansanperinne – voisiko ollakaan rentouttavampaa tapaa latautua ennen töihinpaluuta.