Annan Kreetablogi: Hyvää joulua!

Mesinmäellä tuoksuvat piparkakkutaikina ja glögi, perunalaatikko makeutuu zomban kyljessä. Joulunaika on paluuta omille juurille, tuttuihin tuoksuihin ja makuihin, vaikka joulunvietto on saanut täällä myös omia perinteitään kuten jouluaaton uinti ja appelsiinien poimiminen.

Joulun aiempaa hillitymmät kasvot ovat esillä Rethimnonissa ja lähikylissä. Siellä täällä näkyy seimiasetelmia, mutta niitä on aiempia vuosia harvemmassa. Joulukoristeita on esillä joidenkin kauppojen ikkunoissa. Kadunkulmiin on pystytetty kauniita valoenkeleitä, ne loistavat pimeässä yössä käsissään sydän ja rauhankyyhkyjä. Katuvalopylväisiin on ripustettu kynttilälamppuja.

Sen sijaan torstain suurella markkinatorilla ei joulusta näy jälkeäkään. Sesonkivihannekset ja kasvikset, hedelmät ja juustot ovat esillä kuten aina. Mutta ei yhtäkään tonttua, ei joulukoristetta. Jouluviikon torstaimarkkinat on siirretty huomiselle tiistaille joulunpyhien vuoksi. Ehkä siellä, päivää ennen jouluaattoa, on joulu esillä.

Mesin kylän seimiasetelma saa tänä vuonna jäädä varastoon: keskustan putki- ja kiveysremontti on edelleen kovin kesken, kirkonpiha suurin osin mutavellin peitossa, ei tällaiselle työmaalle joulukuustakaan varmaan pystytetä. Nikosin tavernan laajennustyöt sekoittavat myös kylän pientä keskustaa. Hänen tavernansa alkaa näyttää linnoitukselta, niin paljon kivimuureja nousee pienen pihan ympärille. Kyläläisten mielestä nämä kaikki hankkeet ovat tervetullutta kasvojenkohotusta aiemmin hiukkasen harmaaseen ja nuhjaantuneeseen kyläsydämeen.

Kaivoimme mennävuotisen joulupuun ulkorakennuksen takaa, se on selvinnyt hyvin kesän yli. Nyt se maalataan uudelleen joulunpunaiseksi. Poikkesimme eilisellä jouluaattoa ennakoivalla uintimatkalla etelärannikolle Armenin kylässä koululaisten joulumyyjäisissä hankkimassa kuusenkoristeita. Tien varteen oli koululta tuotu markkinapöytiä, myynnissä vanhoja leluja, joulukoristeita ja leivonnaisia. Se suurin pöytä notkui erilaisista joulukakuista ja piirakoista, viinipulloista, rakiryyppyä unohtamatta – vieras on hyvä ja käy pöytään, tämän pöydän antimia tarjottiin ohikulkijalle.

Plakiaksen ranta on autio. Hietamerinarsissien hiilenpaloja muistuttavat siemenet lentävät tuulessa. Etsimme tuulensuojaisan poukaman kylän länsipuolelta. Meriveden lämpötila on melkein parikymmentä astetta. Milo-koira puljaa rantavedessä, joku meistä uskaltautuu aaltoihin.

Talven kukat kukkivat. Eilen näimme ensimmäiset narsissit, lämmin aurinko on herättänyt myös anemonet, puutarhoissa hehkuvat kehäkukat.

Tänä iltana laitamme uuniin pienen kinkun. Se lensi rakkaan jouluvieraan mukana Suomesta. Sytytämme tulen uuteen zombaan, se on perheen joululahja toinen toiselleen, lämmönlähde talven kosteudessa ja koleudessa. Himmennämme kattovalot ja jäämme kynttilöiden valaisemaan tupaan. Mesinmäki hiljenee joulunviettoon. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja lämmintä joulua, hyvää alkavaa vuotta!
 
Jouluisin terveisin
Anna Meurling