Annan Kreetablogi: Kreikkalaisia makuja 1.

Koti-ikävä iskee hetkittäin täällä Pohjolan hämärässä joulunalusmaisemassa. Siitäkin huolimatta, että viihdyn suomalaisessa kaamoksessa ja kotimaiset maut muistoineen viehättävät, haluan silloin tällöin etsiä täällä kreetalaisia ja kreikkalaisia tuoksuja ja mausteita. Nyt kun vietän talven sydäntä Suomessa, olen etsinyt muutaman suosikkipaikan pääkaupunkiseudulta, vien siis lukijanikin tutustumaan näihin kreikkalaisiin makupaikkoihin. Niistä moni saattaa olla lukijalle jo tuttuja, tule silti mukaan!
Kuulen terveisiä Kreetalta. Syksy on jatkunut joulukuulle asti lämpimänä ja melkeinpä vähäsateisena. Perustimme juuri ennen lähtöämme ystävällisen oliivitarhamestarin Giorgoksen avulla uuden oliiviviljelmän. Kuulen uutisia: maapalstamme on nyt möyhitty ja tasoitettu, 14 uutta oliivipuuta on istutettu. Vähäiset sateet mietityttävät, riittääkö vesi uusille taimille, joille ei tässä vaiheessa järjestetä keinokastelua.
Monet Kreetalla jatkavat uimakauttaan. Merivesi on toki jo viilentynyt, mutta aurinkoiset parikymmenasteiset päivät houkuttavat uimaan. Ystäväni lähetti kuvan Valkoisten vuorten ensimmäisestä lumihunnusta, luonnossa lumiharso varmaankin erottui paremmin. Laitan tuon kuvan tähän, Agia Pnevman vuoren huippu siinä kuin siroteltuna hienonhienolla puuterilla. Kuva Berend Wolffenbuttel.

 
 
Ajan sateessa länteen. Aamulla oli aurinkoista, nyt taivaalle nousee paksu harmaa pilviverho, kohta alkaa sataa. Espoon rantaviivalla on paljon kävelypolkuja ja useita venelaitureita ja marinoita. Kostean kävelyretken päätteeksi poikkeamme lounaalle. Kivenlahdessa aivan veden rajassa on hiukan parakkia muistuttava rakennus, ulkoapäin se ei näytä juuri rantakahvilaa kummemmalta. Sade piiskaa maisemaa, en saa rakennuksesta saati maisemasta kunnon kuvaa. Paikan nimi Marine ei viittaa mihinkään kreikkalaiseen vaan enemmänkin marinan läheisyyteen ja merihenkisyyteen. Tässä se kuitenkin on tarjonnut kreikkalaista ruokaa reilut kolme ja puoli vuotta.
Sisällä ravintolassa on lämmintä – me Kreikassa suuren osan vuotta viettävät jaksamme ihastella tätä: ulkona voi olla mitä kauhein sade ja myrskytuulinen keli (kreikkalaisittain: sataa tuoleja!), mutta kun astun sisään, minut ympäröi lämpö ja valo.
Tämän ravintolan suuret ikkunat avautuvat suoraan merenlahdelle. Kesällä rannan tuntumassa on satapaikkainen terassi. Ensivaikutelma ei tuo mieleen kreikkalaista ravintolaa ollenkaan! Tämän paikan nimikin on ravintola, ei taverna. Sisutuksessa ei ensikatsomalla edes huomaa kreikkalaisuutta. Vasta hetken kuluttua huomaan pienen myönnytyksen kreikkalaiselle rekvisiitalle: varauloskäyntien yläpuolelle on asetettu muutama antiikinkuvituksin maalattu ruukku. Muutoin ravintolasali näyttää modernilta ruokailupaikalta tummine pintoineen ja Jukka Rintala -pöytäliinoineen.

Mutta mikä luo tunnelman? – Iliaaksi itsensä esittelevä tarjoilija, jonka tehtävänä on saada asiakas tuntemaan itsensä tervetulleeksi jo siinä vaiheessa, kun tämä vasta ripustaa takkia naulakkoon. Ateenasta kotoisin oleva Ilias on asunut Suomessa yli 42 vuotta, täällä Marinessa hän työskentelee viikonloppuisin, suomenkieli soljuu. Paikan omistaja Zakis on kuin Iliaan kummipoika, hänkin jo 27 vuotta Suomessa asunut, saanut paljon apua Iliaalta tänne asettuessaan.

Entä ruokalista. Ruokalajien nimet on kirjoitettu sekä kreikaksi suomalaisasussa että suomeksi selvennöksineen tyyliin saganaki – kefalotirijuustoa paistettuna, sitruunaa tai paidakia – grillatut lampaankyljykset. Näin lomamuistoista nousevat ruokien nimet on helppo tunnistaa.

Entä juomapuoli. Kreikkalaisia viinejä, jopa aitokreetalainen kotsifali- ja mantilarirypäleinen punaviini ja vilanarypäleinen valkoviini. Muutoin listalta löytyy niitä tutumpia Naoussan ja Nemean viinejä, mutta yllätyksenä Santorinin assyrtikorypäleen ihanankirpakkaa valkoviiniä.
Marine tarjoaa kohtuuhintaista arkilounasta, iltaisin listaruokia ja viikonloppuisin myös illanistujaisia puolilleöin.
Tämä ravintola on monen pääkaupunkiseudulla asuvan kreikkalaisen tuntema, he poikkeavat mieluusti pidemmältäkin. – Ettei paikka näytä kreikkalaiselta? Zakis viittaa vaimonsa suunnittelemaan sisustukseen, siitä on käyty pitkät keskustelut, mutta vaimonsa on pitänyt kiinni nykyisestä ulkonäöstä. Ruokapuoli on kreikkalaisissa käsissä, asiantunteva palvelu pelaa kiitos Zakiksen ja Iliaan, keittiössä pannujen takana on patraslainen kokki. Ja aivan ilmeisesti konsepti toimii: kreikkalainen ystävällisyys ja hyvä ruoka tuovat asiakkaat.
Ja miltä se kaikki maistui? Saganaki oli parempaa kuin monessa turistipaikassa Kreetalla, lampaankyljykset olivat suuria ja pehmeitä, biftekit, jauhelihapihvit meheviä ja yrttisiä, täytetyt tomaatit ja paprikat muhevia. Tässä paikassa annokset ovat kreikkalaisen suuria, niistä riittää melkein kahdelle.  Kakikenkaikkiaan seurueeni oli tyytyväinen ruokaan. Ruokainen koti-ikävä hellitti sen äärellä.
Ja kuinka ollakaan, Zakiksen kanssa rupatellessa löytyy jo yhteinen tuttavakin, Kreetalla asuva! 

Terveisin, Kreeta mielessä
Anna Meurling

You may also like...

5 Responses

  1. Aino sanoo:

    Itse en pidä ravintolan väri maailmasta. Minä laittaisin Kreikan sinistä,joka on niin kaunis väri..
    Ja kyllä itse olisin mieluummin Kreetalla nyt ,kun Suomessa ..Ruoka oli varmaan maukasta sen uskon

  2. Anna sanoo:

    Aino: olen osin samaa mieltä kanssasi, mutta kuten kirjoitin, tuo sisustus on mennyt Zakiksen vaimon maun mukaan, kreikkalaisuutta ei näy ulospäin, mutta se onneksi maistuu!

  3. Susanna Anttilainen sanoo:

    Todella mukavaa, että kirjoitat myös Suomessa olevista kreikkalaisista ruokapaikoista. Tuostä en ole ikinä kuullutkaan, esim. Kuopiossa on mielestäni hyvä Kreeta niminen ravintola jossa Kreetalta/Plataniaksesta kotoisin oleva isäntä, olen käynyt siellä useamman kerran.

  4. Anne sanoo:

    Nyt vasta huomasin tämän kirjoituksen, mutta pakko on vähän kommentoida. Muutin kolme vuotta sitten Kivenlahdesta tänne nykyiseen asuinpaikkaani maaseudulla. Siinä muutossa harmitti vain yksi asia: se että juuri kun muutettiin pois lähelle avattiin kreikkalainen ravintola. Aikaisemmin tuolla paikalla oli grillikioskin tapainen paikka joka oli auki vain kesäisin, mutta kreikkalaistyyppistä ruokaa siellä tarjoiltiin. Kunnes pyromaani tuli ja poltti paikan maan tasalle! Muutaman vuoden päästä rakennettiin tämä nykyinen ravintola ja ainakin kuvittelen että kyseessä oli samat omistajat. No, joka tapauksessa vain pari kertaa ehdittiin käydä Marinessa. En ole varma onko nykyinen omistaja enää se alkuperäinen, mutta pakko yrittää piipahtaa siellä seuraavan kerran kun asiaa sinnepäin tulee. Olen muuten samaa mieltä tuosta sisustuksesta, voisi olla vähän raikkaampi väritys. Tosin kun minä siellä kävin, pyötäliinoja ei muistaakseni ollut ollenkaan. Kiitos Anna, tämä oli mukavaa lukemista!

    / Anne 🙂

  5. Satu sanoo:

    Kiitos Anna vinkistä, tuo paikka kyllä täytyy käydä kokeilemassa, tykästyin niin Kreikkalaiseen ruokaan viimekeväisen Kreetan vaellusmatkan jälkeen. kiitos siitä vielä.

Vastaa käyttäjälle Susanna Anttilainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *