Annan Kreetablogi: Kreikkalaisia makuja 2.

Keskustasta tultaessa Haagan tienhaaran jälkeen Vihdintie kaartaa oikealle. Siinä kohta mutkan jälkeen on oikealla kädellä joukko liikehuoneistoja. Aivan niiden keskellä, hiukan isompien puristuksissa on pieni kahvila-lounasravintola. Ikkunassa näen yhtäkkiä tutun kartan, johon on painettu päälle suomalaisittain ’KREETA’. Kuppilan virallinen nimi on kuitenkin Caffe Creeta, yhdistelmä muistoja ja albaanilais-kreikkalaista ääntämistä.
1
Sisällä tulija hämmästyy paljaita seiniä, asiakasta kosiskelematonta julkisivua. Mieleen nousee kuva kreetalaisesta kyläkafeniosta, joka ei koristelullaan tai trendikkyydellään kehuskele, vaan tarjoaa pöydän ja tuolin ja hyvää nautittavaa. Tässä paikassa on kuitenkin vitriini, joka sisältää sekä suolaisia että makeita herkkuja. Kreikkalaisista lähtökohdista kertoo seinäpeilin perikreikkalainen koristereunus.

Tiskin takana seisoo pieni nainen, joka esittäytyy selkeällä kreikankielellä Nexhmije Veloksi. Istumme kahvittelemaan ja kuulen hänen tarinaansa, matkastaan Albaniasta tyttönä Kreikan puolelle, asumisesta eri paikoissa ja viimeisistä kymmenestä vuodesta Kreetan Haniassa. Nyt hän on asunut miehensä ja kahden lapsensa kanssa Suomessa vuoden verran. Täällä oli jo veli aikaisemmin, tänne oli helppo lähteä, kun vastassa oli muitakin sukulaisia. Naxhmijen puoliso työskentelee betoniautonkuljettajana, lapset käyvät suomalaista koulua ja opettelevat kieltä. – Suomenkieli? – Ei hyvänen aika, Nexhmije nauraa. Hän osaa tervehdykset ja lukusanat ja ymmärtää useimmiten asiakkaiden toivomukset. Apuna tiskin takana on kuitenkin suomenkielentaitoinen työkumppani.

Caffe Creeta ei tarjoa pääsääntöisesti kreetalaisia herkkuja, mutta viikoittain ruokalistalla on musakaa, täytettyjä tomaatteja ja muita Kreikankävijän tuttuja ruokalajeja. Nyt taululla ovat ylimmäisenä souvlakipitaleipä. Tänne poiketaan työpaikoilta lounaalle, monet hakevat myös mukaan ruoka-annoksia, lähiasukkaat poikkeavat kahville. Nexhmije pahoittelee melomakaronien päässeen loppumaan. Näitä aitokreikkalaisia joulukakkuja menee röykkiö päivässä.
Kyselen suunnitelmistaan, haluaisiko Nexhmije profiloida paikkaansa enemmän kreetalaiseen kuosiin? – Nytkin on asiakkaita, hyvin on, hän vastaa. – Välillä tulee joku, joka pyytää kreikkalaista kahvia, mutta ei, sitä meillä ei ole. Hän haluaisi Kreetan kuvia seinille, ehkä joitakin kreetalaisia esineitä. Ehkä diktamos-teetä, ehkä vuorten teetä malotiraa.

Caffe Creetan  peräpöydässä istuu iloisesti rupatteleva naisnelikko kahvilla. – Vetääkö kreetalaisuus tähän kahvilaan? – Ei suinkaan, tässä paikassa tärkeintä on hyvä ruoka ja ihanat iloiset ja ystävälliset työntekijät, palvelu pelaa. Aivan erilaista kuin kaupungin monissa tyylikahviloissa, naiset kertovat. He poikkeavat tässä usein, viihtyvät.

Toivotan Nexhmijelle ja naisryhmälle hyvät joulut. Ehkä seuraavalla kerralla Kreetalta tullessani pakkaisin mukaan joitakin julisteita, hiukan rekvisiittaa, tunnelman luojaa. Mutta ehkä Nexhmije pitäytyy tässä pelkistetyssä tyylissään. Tätä yksinkertaista taustaa vasten hyvä palvelu, henkilökunnan hymy ja hyvä arkiruoka korostuvat ja merkitsevät enemmän kuin rekvisiitta.
Kuulen viestejä Kreetalta. Talvi on tullut sinne, vuorilla on lunta. Laitan tähän taas ystäväni Berend Wolffenbuttelin ottaman kuvan. Hänen aiempi kuvansa ensilumesta Valkoisilla vuorilla blogissani kymmenkunta päivää sitten näytti ensilumipuuterin vuortenhuipuilla. Nyt lunta on jo reilusti, aurinkoisina päivinä vuoret säihkyvät.

Talvensydän tarjoaa joulumusiikkia. Kävin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja kauniissa Pyhän Laurin kirkossa, mukana laulamassa tuhat ihmistä. Sylvian joululaulu on yksi kauneimpia, laulan sitä nyt täällä kaukaisessa Suomessa, kun yleensä olen siellä sypressien tuoksussa.

Toivotan lukijoilleni ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!

Jouluisin terveisin
Anna Meurling

You may also like...

1 Response

  1. Anne sanoo:

    Mukavan ja viihtyisän oloinen kahvila, toivottavasti menestyy jatkossakin. Oma lempparini Helsingin kreikkalaisravintoloista on El Greco. Mutta eihän mikään paikka täällä Suomessa tunnu samanlaiselta kuin Kreikassa.

    Hyvää Uutta Vuotta, Anna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *