Annan Kreetablogi: Netittömässä talossa

Viime viikkojen päivät ovat jääneet eilisiksi kovin nopeasti. Valmistelut ennen töiden alkamista vievät aamuaikaisesta iltaan saakka tutkimaan maastoja ja polkuja, katselemaan kevään kukintaa. Taivas on ollut milloin hiekankeltainen, milloin kirkkaan sininen tai lämpimän utuinen. Kovat etelätuulet eivät vieläkään päästä otettaan Kreetasta, ilmeisesti niistä johtuen olemme Mesinmäellä olleet ilman pysyviä nettiyhteyksiä päiväkausia, puhelinlinja on kokonaan poikki.
Blogissani on ollut autiota, nettiyhteyksien pätkiminen vie hiljaiseksi. Blogitarina on tuoretavaraa, viime viikkojen tapahtumista tekemäni kirjoitukset jäävät seuraavan nykyhetken jalkoihin, julkaisemattomiksi: kuinka enää kertoa näistä hiekkamyrskyn päivistä, jolloin aurinko ei koskaan noussut, kun taivas on taas kirkas ja linnut laulavat, ensimmäiset charter-turistit ovat jo matkustaneet kotiin, toinen matkailijaviikko menossa ja alamme tottua uuteen aikaan, rantojen aurinkotuoleihin ja aurinkovarjoihin.
 
Syy netittömään ja puhelimettomaan olotilaamme lienee naapurin pihalla makaava kaapeli. Se tuli alas viimeisen kovan etelätuulen paiskomana: jotakin irtosi puhelinpylväästä ja sen jälkeen puhelimesta kuuluu hiljaista murinaa, nettiyhteys toimii pari minuuttia kerrallaan. Olemme ahdistelleet paikallista puhelinyhtiötä lähes päivittäin. Emme varmaankaan ole ainoita, joilta puhelimet ovat hiljentyneet, korjausruuhkaa vaikuttaa olevan niin tekijöillä kuin vikailmoituksien vastaanottajilla.
  
Tänään he sitten saapuivat, puhelinlaitoksen miehet, tekijät jotka osaavat asiansa. Kuulin heidän pysäköivän autonsa portin ulkopuolelle. Koko matkan portilta ulko-ovelle asti heidän tasainen keskustelunsa ylitti kovaa puhaltavan tuulen huminan pihan eukalyptuspuussa. He puhuivat toisilleen samanaikaisesti, saatoin kuulla molemmat äänet tauotta. En kuitenkaan erottanut sanoja, puheenaihetta. Vilkaisu puhelimeen ja nettikaapeleihin riitti heille. Yhteen ääneen puhuen he jatkoivat naapurin pihalle ja edelleen yhtaikaisesti keskustellen he nousivat autoonsa ja ajoivat matkoihinsa.
Kokeilin puhelinta puolen tunnin kuluttua. Se toimii taas. Olen nyt rasittanut nettiä katsomalla useampaa ruotsalaista tv-kanavaa samanaikaisesti soittamalla lisäksi nettiradiota. Kaikki pelaa moitteettomasti. Tuulen riipimä kaapeli makaa edelleen naapurin pihalla. Vika ei ollut siinä, vaan jossakin muualla. Vain puhelinlaitoksen miehet sen tietävät. Ehkä he puhuivat siitä toisilleen.

Edelleen jatkuvasta kuivuudesta huolimatta uusia kevätkukkia ilmaantuu joka päivä. Orkidea-aika on parhaimmillaan. Yhtenä näistä aurinkoisista ja vähätuulisista päivistä vaelsimme ystävien kesken Amarin laaksossa ja läheisellä ylätasangolla. Löysimme tusinan verran erilaisia orkideoita. Gerakarissa kukkivat kirsikkapuut.

You may also like...

3 Responses

  1. mirja sanoo:

    Kiiiiiiiiiiiiiitoooooooooooooooos mieltä lämmittävästä kuvauksestasi-voi hyvin.Terveiset lumisesta Savon sydämestä.Mirja

  2. finlandeza sanoo:

    Nuo keltaiset hiekkamyrskypäivät eivät kyllä astmaatikkoa houkuta, vaikka Kreetan varhaiskevättä olisi muuten mielenkiintoista tutkailla paikan päällä.

  3. melkein ikäihminen sanoo:

    Kaunista. Ja niin Annamaista kieltä. Kiitos

Vastaa käyttäjälle mirja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *