Annan Kreetablogi: Oliivityöt

Vuoden oliivisavotta on valmis. Kulunut vuosi oli vanhojen oliivipuittemme oliivintuotantovuosi, seuraavan ne taas lepäävät. Tällä kertaa keräsimme oliivit syötäviksi, öljyn ostamme Mesinmäen kupeessa olevasta Nikosin oliiviöljymyllystä.

Kaikkialla Mesin ympäristössä on tehty viimeisiä oliivinkeruita. Kuria-Anna ja poikansa Jannis keräsivät tänään alapihaltamme viimeiset pienet vihreät öljyoliivit. Myös viereisellä Michaliksen puutarhalla on moottoriharava surissut loppuviikon. Nikosin myllyssä puristuskoneet käyvät yötäpäivää, lava-autoletkat tuovat oliivisäkkejä ja vievät muovitynnyrillisiä valmista öljyä. Seuraava ympäristön ääni on moottorisahan: puut siivotaan, versot katkotaan ja oksista leikataan ylimääräiset pois.

Teen kokeiluja erilaisilla oliiveilla. Olen kerännyt isoja kypsiä tummia, pieniä kypsiä tummia, omia aikojaan verkkoihin pudonneita.  Ja sitten pieniä vihreitä, vielä raakoja ja käsin puista tiputeltuja. Oliivilehdostamme löytyy ainakin kolmea erilaista lajiketta, lisäksi yksi villioliivi, jonka lehtiä eräs ystävämme pureskelee niiden terveysvaikutusten vuoksi.

Kypsistä oliiveista virutan parin viikon kuluessa kitkeryyden pois ja pakkaan suolaveteen sitruunan ja valkosipulin seuraan. Pienet vihreät sullon puolentoista litran vesipulloihin ja kaadan päälle merisuolasta tehtyä suolaliuosta. Nämä pullot saavat nyt unohtua kaapinuumeniin muutamaksi kuukaudeksi valmistumaan. Osa pienistä vihreistä viilletään ja virutetaan edelleen pakattavaksi joko oliiviöljyyn tai suolaliuokseen. Sormenpäät ovat öljyiset ja raapaleilla, keittiö täynnään suolanliotusastioita. Lopputulos on kuitenkin mukavan näköinen. 

Olemme pitkään miettineet seitsemän vanhan puumme uusimista: katkaisua ja uusien oliivilajikkeiden ymppäämistä vanhoihin runkoihin. Tämä on yksi tapa uusia puita ja lisätä oliivituotantoa. Se toinen tapa on kaataa puut ja kiskoa vanhat juuret ylös ja istuttaa kokonaan uusi puukanta. Tällöin oliivejakin saadaan uusista lajikkeista joka vuosi. Näitä uusia avohakkuita ja uusien puiden istutusta on tapahtunut tänä talvena paljon täällä Rethimnonin itäpuolella. Vanhojen puittemme rungot ovat kuitenkin kauniita, siinä lehdossamme kauan kasvaneita. Ymppääminen olisi se meille sopivampi tapa.

 
Kutsuimme agronomi-Janniksen Adelen puutarhaliikkeestään puita katsomaan ja tekemään tilannearviota, antamaan suosituksia. Kuljemme lehdon läpi puu puulta. Jannis koputtelee, tutkii oksia ja jäljellä roikkuvia oliiveja, kiipeää puuhun ja kurkkii latvuksia. – Näillä puilla on ikää lähes kolmesataa vuotta, Jannis sanoo. – Eipä niitä kannata lähteä katkomaan ja ymppäämään, parempi on hoitaa puut, pitää niistä hyvää huolta, leikata oksisto tuuheaksi. Janniksen mukaan puut tuottavat kokoonsa nähden vähemmän oliiveja tällaisenaan, ehkä kaksikymmentä kiloa per puu hyvin hoidettuina. Se riittää meille kuitenkin hyvin sekä pöytäoliiveiksi että öljytarpeisiin ystävillekin jaettavaksi.

Katselen puitani hyvillä mielin. Niillä jokaisella on oma muotonsa ja tunnelmansa, oma paikkansa tässä pienessä lehdossa, josta näkee kauas avomerelle. Ne on istutettu Kreetan turkkilaisajalla, ne ovat kuulleet Arkadin luostarin räjähdyksen äänet tuolta kymmenisen kilometrin päästä. Niiden elinaikana Mesin kylä on ensin kasvanut vilkkaaksi taajamaksi, seitsemine kafenioineen, suurine kirkkoineen ja sitten taas hiljentynyt muutaman kymmenen ihmisen pikkukyläksi laajojen oliiviviljelysten keskellä. Tuntuu sympaattiselta ajatukselta pitää huolta näistä vanhoista puista sen sijaan, että katkoisimme ja ymppäisimme ne ja odottaisimme niiltä parempaa tulosta. Ensi viikolla tarjoan niille kunnon ravintoannoksen nyt kun oliivit on poimittu. Muutaman kuukauden kuluttua puut siistitään, oksitaan ja jätetään sitten lepäämään.