Annan Kreetablogi: Pari päivää Elundan maisemissa

Ajoimme itään, Agios Nikolaoksen kohdalla käännyimme pohjoiseen ja saavuimme Elundan kylään. Matkamme tarkoituksena oli tutkailla uusia patikkareittejä täällä Kreetan koilliskolkassa. Kylästä löytyi yksi avoin pensionaatti, yksi avoin pizzapaikka ja kymmenkunta avointa kafeniota. Että näitä kahviloita on niin monta avoinna ja että niissä iltatunnelmissa istuksii niin lukuisia asiakkaita, johtuu Elundan työllistävyydestä. Kaikkialla kilkutetaan ja kalkutetaan, maalataan ja kaivetaan katuja. Täällä näkee edelleen monia ulkomaalaisia rakennusmiehiä.

Tästä Elundasta sanottiin vielä muutama kymmenen vuotta sitten, että se on idyllinen kalastajakylä. Sesonkiaikaan Elundassa käynyt sen tietää: turisteja vilisee eikä vähiten laivalaitureissa, joko menossa Spinalongalle tai sieltä tulossa. Rantaviivalla on jopa kuudentähden hotelleiksi mainittuja luksusmajapaikkoja, Plakan kalatavernoiden sisäänheittäjät huutelevat sujuvaa ranskaa. Elunda on eliitin lomanviettopaikka. Paikallinen huhu kertoo Lady Gagan suunnittelevan huvilaa lähitienoolle.

Mutta nyt, keskellä talvea ja kunnostustöitä Elundan kalastajakylä on noussut näkyviin. Rantalaiturissa keikkuu ihasteltavana kymmeniä kirkasvärisiä kalastajaveneitä, kylänraitti on hiljainen. Yhden tavernan ovi on houkuttelevasti auki, mutta emäntä kertoo laittavansa ruokaa vain perheen väelle. Jotkut Plakan rantatavernoista ovat auki sunnuntaisin, muuna aikana kylä peittyy pölyyn ja meluun, täälläkin uusitaan kadunalaisia putkistoja.

Helmikuu on yhtäkkiä aurinkoinen ja lämmin, aamulla Spinalongan lahti peilityyni. Kuljemme ja kuvaamme. Yllätymme Agios Jannioksen korkean niemen orkideoista, kymmeniä, uskaltaisinko sanoa satoja hyasinttiorkideoita (Barlia robertiana) ja toisen sortin kaunokaisia (Orchis collina). Niitä on niin paljon, ettei niiden joukkoon mahdu kävelemään. Muualla niitä emme sitten tapaakaan. Vaikka kevät itäisellä Kreetalla tulee aikaisemmin kuin muualla saarella, ei kevätkukinta vielä ole lähtenyt kunnolla käyntiin.

Kuvaamme Spinalongan saarta uusista kulmista. Tuntuu kummalliselta katsella tuota jo aiemmin tuttua saarta nyt kun seuraan Suomen televisiosta ”Saari”-sarjaa. Seison täällä Plakan yläpuolisilla kukkuloilla ja katson suoraan menneeseen aikaan.
 
Kiipeämme seuraavana päivänä Elundan eteläpuolella nousevalle Oxa-vuorelle, ei sillä korkeutta ole kuin vajaat 600 metriä, mutta se tarjoaa melkoiset näköalat Agios Nikolaoksen yli, Dikti-vuorten lumihuipuille ja kauas kimaltelevalle merenselälle.

Tämä Oxa-vuoren on sanottu antaneen suojaa minolaisille heidän paetessa saarensa valloittajia yli tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Niiltä ajoilta täällä on edelleen pystyssä melko määrä vesisäiliöitä, niitä olisi kaikkineen vuoren rinteillä sata, löydetty niistä on vasta 99 ja se sadas, se on se kaikkien aarteiden kätköpaikka…

Kaikkien kapinoiden ja sotien aikana on Oxa-vuori ollut vastarintamiesten piilo- ja kokoontumispaikka. Täältä on nähnyt kauas, täältä ei ole vihollisen ollut helppo lähteä ketään etsimään. Huippujen väliseen notkelmaan on rakennettu Pyhän ristin kirkko. Syyskuussa vuorella vietetään panagiria, kirkon juhlaa. Silloin rinteillä vaeltaa monisatapäinen juhlaväki.

Oxan takana aukeaa suojaisa laakso täynnä oliivipuita, lammaslauma samoaa niiden alla, korkeammalla rinteellä näimme puolestaan vuohet, korkeanpaikan kulkijat. Täällä laakson pohjalla nököttää pieni betonitalo ja talon portaalla vilkuttaa mustiin pukeutunut nainen. – Elate, elate, tulkaa, tulkaa! Istumme seuraansa, rakiryypylle, omien puiden saksanpähkinöille. Raikasta kylmää vettä palanpainikkeeksi.

Katsomme lasten kuvat, lastenlasten. Kuria Georgia asuu talvet täällä Oxa-vuoren kainalossa miehensä kanssa, paimentaa lampaitaan ja niitä vuorilla kiipeäviä vuohiaan, viljelee talon takana peltotilkkuaan. Eivät mustat vaatteet tällä kertaa johdu leskeydestä vaan yhden lapsen kuolemasta: pojista tämä rohkein menetti henkensä, parhaan ystävänsä ampumana. Kuria Georgia katsoo kuvaa ja näyttää silmiään, niissä on kyyneliä. – Pallikari, hän sanoo, kreetalainen rohkea mies.
 
Puhumme niistä neljästä muusta lapsesta, töistään, asumisestaan, lapsenlapsista. Pääsiäiseksi kuria Georgia ja miehensä pakkaavat tavaransa ja ajavat lampaat ja vuohet ylös Lasithin tasangolle kesäkylään. Sinne tulevat myös lapset perheineen pääsiäisenviettoon. Jatkamme matkaa, ainoat äänet täällä ovat lampaiden määkinä ja lintujen laulu.

Ehdimme vielä viimeisenä päivänä kuleksimaan Kolokitha-niemimaalle. Tämä matala maakaistale suojaa Elundaa kaikilta tuulilta. Kivettyjä aasipolkuja, ikivanhoja kirkkoja, mereen uponneen kaupungin rauniot, vanhoja suolankuivausaltaita, varhaiskristillisen basilikan mosaiikkilattia – Kolokitha-niemen ihmiskäden tekemistä nähtävyyksistä ei tule loppua! Ja kuin luontokin täällä tarjoaisi oman osuutensa: saamme seurata valkoisen haikaran kalastusta suola-altaiden matalassa vedessä!

 

Kreetaterveisin
Anna Meurling

You may also like...

4 Responses

  1. ninni sanoo:

    Olen jäänyt aivan koukkuun näihin blogeihisi.Kiitos kovasti,kun jaksat päivittää niitä niin usein.Ja jakaa kokemuksiasi kanssamme.Nytkin tuntui siltä kuin olisi ollut seurasi siellä.Ja kuvat,ne puhuvat puolestaa.Jotenkin kaipaa tännekin tuollaista ihmisten avoimuutta ja vieraanvaraisuutta.Eilen tuli Saari.Se on viikon kohokohta kaikkine suruineenkin.Huippu sarja mielestäni.Mukavaa viikonjatkoa teille sinne!

  2. Anu sanoo:

    Olen ihan samaa mieltä Ninnin kanssa! Näitä kertomuksiasi elämänmenosta siellä, mitä näet ja koet on niin ihana lukea ja niihin eläytyä. Plakan maisemat ovat tuttuja muutaman vuoden takaiselta Itä- Kreetan reissulta sekä ihan huipusta Saari-sarjasta. Hyviä retkiä ja hauskaa karnevaaliaikaa sinne!

  3. Irja sanoo:

    Mukava lukea kuvauksiasi.

  4. Kaarina Siimesmäki sanoo:

    Kreetan saari lumosi minut kertaheitolla. Vuosi oli -85 pieni ja hiljainen Platanias, sai aikaan sen ihastumisen.Sen jälkeen olen ollut Kreetalla 29 kertaa, Platanias oli se, jossa vietin monet syksyiset kuukaudet, nauttien lämpimästä merestä, Ystävistä, joita sain vähäisen Kreikan kielen taitoni myötä. Edelleen ystävät sieltä muistavat ainakin Joulun aikaan, jaksaisipa vielä kerran tehdä matkan.

Vastaa käyttäjälle ninni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.