Annan Kreetablogi: Tervetuloa kotiin!

Pari viikkoa vierähti koto-Suomessa Matkamessujen ja työkokousten siivittämänä. Suomen talvi tarjosi kipakoita pakkasia ja kevyttä lumisadetta, mieltä lämmittivät ystävien tapaamiset ja Rafael Wardin näyttely Ateneumissa – kaikki jotka voitte, menkää katsomaan ihastuttavia auringonkirkkaita värejä ja niitä viime vuosien hillitympiä ja tummempia sävyjä.

Matkamessuilla tuli vastaan tuttuja kreikkalaisten tanssien pyörteissä ja kreetalaisia Rethimnonin hotelleja esittelevien ständien takana. Kreetalainen ensi kertaa Suomen talvessa: – Minä olen jäätynyt jääpalaksi, en ehkä koskaan enää sula!
Samaan aikaan Kreetaa helli lämmin tammikuu. Tämän vuoden Alkiones meres – nuo tammikuiset leppeän lämpimät päivät – kestivät monta viikkoa. Mesinmäen isäntä teki pihatöitä ilman paitaa: ystävämme naapurikylässä luopui kaikista piharuusuistaan ja leikkasi ne puolenmetrisiksi vahvarunkoisiksi taimiksi. Nyt ne on parkkeerattu muhevaan maahan odottamaan lopullista istutuspaikkaa. Kaupunginrannoilla on talviuimakausi jatkunut vilkkaana.

Kreeta toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Mantelipuut ovat kukassa, oliivilehdot syvänvihreiden mattojen peitossa, oksaalis-rikkaruoho koristaa maisemaa. Kelit ovat kuitenkin jo viilenneet, alkamassa on talven vilpoisin kuukausi, odotamme sateita.

Mesinmäellä on kirkon ympäryksen ja torin kiveystyöt saatu valmiiksi. – Onhan se siisti, sanoo kuria-Anna tuodessaan pussillisen appelsiineja kotiintulijalle. Kirkon portti odottaa vielä asentamistaan, siellä täällä lojuu rakennustarvikkeita. Nikosin kesätavernassa työt jatkuvat edelleen. Hän aloitti varhain syksyllä melkoisten kivimuurien rakentamisella, jatkoi yli joulun ja vuodenvaihteen laatoittaen tavernan pihapatiota. Nyt kivilaatoitustyö näyttää siirtyvän myös itse tavernan sisälle. Varsinainen kivilinna siitä kaikesta näyttää tulevan, kuin en enää näkisi tavernaa kiviltä.

Toinen suurisuuntainen uudistustyö on ollut käynnissä talomme toisella puolella. Vanhasta oliivilehdosta on raivattu osa vanhoista puista pois, tilalle istutettu 32 uutta oliivivitsaa saviseen maahan. Tätä puidenvaihtotyötä toki tehdään Kreetalla joka puolella, erikoisen tästä savotasta tekee oliivipuiden ympärille rakennettu kiviaita: se on tehty vanhanaikaisesti latomalla ilman sitovaa väliainetta, ilman pienenpieniä tukikiviä. Näitä molempia apukeinoja on käytetty ahkerasti Nikosin kesätavernan muureissa. Naapuri-Kostas löysi kivet tähän muuriinsa läheisen rotkon rinteeltä – ne oli jonkin purkutyön yhteydessä kipattu katoamaan rotkon aluskasvillisuuden joukkoon, nyt ne pääsivät arvokkaaseen uusiokäyttöön.

Tällaista kiviaitaa kutsutaan englanninkielellä nimellä dry stone wall, kuivakivimuuri, ja sen rakentaminen vaatii erityistä taitoa, jotta muuri kestää säät ja maanmyllerrykset. Juuri näitä kivimuureja voi nähdä eri puolilla Kreetaa, niiden ikää on mahdoton arvioida. Monin paikoin ne näyttävät kasvavan suoraan maan uumenista, ehkä ne ovat monituhatvuotisia.
Katselen Kostasin muuria, toivotan onnea. Se näyttää tällä hetkellä huteralta, joidenkin vuosien kuluttua se lienee asettunut aloilleen, silloin sen raoista kasvaa ruohoa ja kevätkukkia.
Vielä yksi naapuri tupsahtaa pihalle toivottamaan tervetulleeksi. Jorgi on löytänyt mustien kanojensa pesiä vuohiaitauksestaan. Pussissa on tusinan verran tuoreita kananmunia. 
Kreetaterveisin
Anna Meurling