Aamukävelyllä satamassa

Pitkästä aikaa kaunis aurinkoinen aamu, jo toinen peräkkäin. Auringossa on mukavan lämmin, mutta tuulee lujaa ja kylmästi. Mittarissa vain reilut +10 astetta varjossa, on ollut taas kymä yö.

Olen potenut flunssaa nyt reilun viikon. Vieläkin olisin mieluusti vain kotona, mutta ei auta, täytyy lähteä asioille rannan tuntumaan. Kaupungilla, tuulelta suojassa, tulee niin kuuma, että on avattava toppatakki. Rantakadulla takki on taas laitettava tiukasti kiinni ja huppukin vielä päähän, ettei kylmä tuuli pääse hikiselle iholle. Tuntemattoman sotilaan aukiolla kävelee vastaan Mesissä asuvan Annan mies, vaihdetaan pikaiset kuulumiset. Rantakatua kävellessä ohiajavasta autosta töötätään ja käsi heilahtaa. Tämän on näitä pikkukaupungin etuja – kun kaupungilla liikkuu, niin usein törmää johonkin tuttuun.

Pilviä alkaa kerääntyä taivaalle. Huvivenesatamassa tuuli vetää hupun päästä. Täälläkin on vähän väkeä, vain yksi vanhempi herra istuu mietteliäänä penkillä laiturin kupeessa, nuori pariskunta leikkii pienen koiraansa kanssa ja pari isompaa koiraa makaa reporankana auringossa. Valkoiset vuoret näkyvät upeana taustana vanhallekaupungille.

Kalasatamassa kalat on myyty, kalastajat setvivät verkkojaan. Hellyyttävän pieni kalastajavene on nostettu kunnostettavaksi.

…

Muutamassa huviveneessäkin tehdään remonttia kesää varten. Ihmettelen aina tätä satamassa olevien huviveneiden määrää – kenen ne ovat, missä ne kulkevat, mitä niillä tehdään? Rethimnonin edustalla kun näkee kesäisin vain harvakseltaan moottori- tai purjeveneitä. Mieleen tulee Helsingin saaristo kauniina kesäpäivänä – kymmenittäin moottori- ja purjeveneitä kulkemassa sinne tänne saarten lomassa. Täällähän ei ole edes saaria, vain aavaa vettä. Santorinillekin, lähimmälle saarelle pohjoiseen, on lähes 150 kilometriä.

Jatkan kotimatkaa rantakatua pitkin vanhaankaupunkiin. Vasta kadun päässä, jo lähellä venetsialaista satamaa, tajuan, miksi palmukujaa kävellessä tuntui niin omituiselta – palmuille on tehty kevätkarsinta!

Nehän näyttävät ihan maahan tökätyiltä pitkulaisilta ananaksilta! Mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Jos rungot olisivat oransseja, kävelisin porkkanapellossa… Jos lehvät olisivat värikkäitä, ne voisivat olla karnevaalijuhlijoiden sulkapäähineitä… Tässähän käy pian niin kuin Aku Ankalle vanhassa ”Aquarela do Brazil” -piirretyssä, kuvat lähtevät elämään.

Enkä ole juonut edes tsikudiaa, vielä.